Surulliset asiat saa parhaiten pois mielestä pitämällä itsensä kiireisenä. Kahden koiran ja vauvelin kanssa mitään luppoaikaa ei liikaa jääkään ja hyvä niin. Hoitovapaa on maailman paras keksintö!
Tänään tehtiin taas perussettiä eli tunnin vaunulenkki (saksalaisten vaunujen kanssa pääsee hyvin eteenpäin metsässäkin!), jonka päätteeksi koirat intoutuivat taas rajuun hippaleikkiin läheisellä aukiolla. Rytmillä eivät ihan riittäneet patterit, ja se jäi lopulta katselemaan Kustin päätöntä menoa. Koiran hepuleita on nautinto katsella!
Sitten tottista kotipihassa. Aloitan aina niin, että Rytmi saa kerätä intoa katsellessaan Kustia. Se kerääkin ihan kivasti kierroksia... Kusti seurasi, teki käännöksiä vasemmalle sekä nopeita maahanmenoja leikistä ja pari liikkeestä. Kusti on tosi skarppina seuraamisessa, ja sen haukkuminen on vähentynyt jotenkin puolivahingossa minimiin. Oujee!
Rytmi haki aluksi narupallon tuo-käskyllä pusikosta. Sitten se sai saalistaa. Sillä oli mukavan raju meininki: näin ekan kerran sen tekevän tapporavistuksia. Teen sen kanssa siis niin, että kun se saa otteen pallosta/patukasta, irrotan heti. Olen antanut sen juosta saaliin saatuaan, koska se palaa kyllä kivasti luokseni. Tosin en ole varma, pitäiskö mun heti pitää sitä pannasta/leuasta ja antaa "vaan" pitää saalista? No, välillä teen näinkin. Pitäis päästä jonnekin tottisleirille, että sais vinkkejä tähänkin! Rytmi haki narupallon pusikosta vielä toistamiseen ja sai lyhyen leikin jälkeen viedä pallon eteiseen.
Otin sen vielä pihalle lihapullien kera, ja se tarjosi heti kauniisti perusasentoa. Tässä ei tarvitse enää mun liikuttaa kättäkään, hyvähyvä. Otin perusasentoon tuloa eri kulmista. Kaikki sujuu.
Iltapäivän huipensi maistiaiset saapuneesta NEU-erästä. Hyvä fiilis emännällä ja sessuilla!
Täst se lähtee!
Alkaa nimittäin tuntua siltä, että Rytmi on omistamistani koirista nokkelin. Kukaan muu ei ole oppinut avaamaan ovia itse. Ja Rytmi on vasta neljä kuukautta... Kun Rytmille tuli tänään pissahätä, se paukautti itse oven auki ja juoksi pihalle tarpeilleen. Eikä ollut eka kerta, kun availi ovia.
Mutta eikös tähän ollut emän puolelta taipumustakin? Se on myös törkeä roisto. Safkat häviävät pöydältä, jos selkänsä kääntää. Hitsit kun se ei ikinä hypi pöytiä vasten kun olisi näkemässä. Fiksut koirat eivät ilmeisesti ole kaikkein helpompia. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä kaikkea se osaa puolivuotiaana...
Menen pihalle kun huvittaa!
Agitreenien tilalle tulikin eläinsuojeluhenkinen keikka. Näin niin pahassa kunnossa olevan airiksen, että itku pääsi. Omistajat ajattelevat parantavansa sairaan koiran. Naapureiden mielestä kyse on eläinrääkkäyksestä. Saman tilanteen voi tosiaan nähdä näin eri tavoin.
Mielestäni mahdollinen parantuminen ei ole sen arvoista, jos sitä edeltää viikkojen (edes päivän!) kituminen yksin kotona. Ihmettelen ylipäätään, miten joku voi käydä normaalisti töissä, kun kotona viruu virtsalammikossa kipukohtauksien kanssa yksin kamppaileva eläin.
Toivottavasti omistajat heräisivät ja koira pääsisi kivuistaan mahdollisimman nopeasti. Ei voi kuin ihmetellä, miksi eläinlääkärit suostuvat tällaiseen "hoitoon". Koira ei kärsi lopetuksesta, omistaja kantaa sen surun.
Pidensin jälkeä vähän. Talloin 60 askelta myötätuuleen. Keskivaiheessa lähti kaartumaan loivasti oikeaan. Rytmi jäljesti upeasti! Tarkasti jokaikisen askeleen, myös muutamassa epätasaisessa (traktorin ura) kohdassa. Kuono nousi kerran, vilkaisi minua tuulen yltyessä. Lopuksi palkka taskusta. Tosin totesin että tää oli viimeinen kerta, kun palkkana oli aamuruoka. Koira katteli ihan hölmistyneenä, että nappulaako tässä pitäisi syödä makkaran päätteeks. Eli ei oikein maistunut... Sisällä se kyllä aina popsii kupin tyhjäksi.
Pistin Rytmin kiinni puuhun ja vein pari kertaa narupallon metsään, kymmenen metrin päähän. Otin tähän käskyn "tuo". Lähti kuin salama ja toi heti takaisin, autoin kyllä juoksemalla karkuun. Mulla oli varmuuden vuoksi toinen samanlainen narupallo, jos olis pitänyt houkutella. Leikittiin ja vaihdoin makkaraan. Vois olla parempi että sais kantaa lelun kotio - pitäisköhän luovutus ottaa myöhemmin? Ehkä. En halua, että siitä tulee sellainen esineen kanssa juoksentelija.
Oltiin viikonloppu melkein koko perheen voimin Saty:n maastoleirillä Somerolla (Kusti oli viihdyttämässä Henkan porukoita). Rytmi ajoi lauantaina kolme jälkeä metsässä. Meillä oli loistava kouluttaja, Leo Silvo, jolta sain tarpeellista palautetta ja neuvoja omaan ohjaukseen. Rytmi sai kehuja tarkkuudesta ja hyvästä rytmistä. Tästä on hyvä jatkaa!
Nyt tiedän miten aloittaa keppitreenit ja esineruutu. Aloitin esinetreenin jo äsken iltalenkillä! Tiedän myös miten teen loppusyksyn jälkikoulutuksen: jatkan pellolla, teen suorien lisäksi loivia kaarteita ja loppupalkka tuleekin jatkossa mun taskusta. Lisäksi palkka pitää vaihtaa johonkin mieluisampaan - pitää pistää Neu-tilaus menemään.
Leirillä oli myös Rytmin sisko, serkku, täti ja mummo. Oli hauska nähdä sukulaiskoiria! Kiitos kivasta leiriseurasta kaikille!Metsäkuvat ovat Erika Pasasen, kiitos niistäkin!
Lähetys kolmannelle jäljelle.
Rytmin hyvä rytmi.
Loppupalkka.
Siskon kanssa hupia!
Kusti liitää!
Pitkästä, pitkästä aikaa agilityhallilla. Lauran kanssa rakennettiin Saviojan 2 luokan rata, jossa mm. kolme putkea. Tehtiin rata kahdessa erässä. Parin hutiyrityksen jälkeen Kusti haki kepit vauhdista mallikkaasti. Ei muita ongelmia kuin meidän vakiongelmat eli A:n ylösmeno (pitäisi muistaa aina ottaa haltuun ja rikkoa askeleet ettei pääse ponnistamaan kaukaa) ja tokalla putkella ämpyili kun ohjasin koiran vasemmalta puolelta.
Pitää ryhdistäytyä ja ilmoittaa Kusti kisoihin. Totesin jälleen kerran, että Kusti on kyllä siitä kiva treenikaveri, ettei se mietiskele itsenäisiä liikkeitä vaan menee tasan sinne minne ohjaa. Se saikin viime Agirodussa tittelin "epätyypillinen kerry"... Omaan ohjaukseen vaan terävyyttä ja ajatusta lisää niin hyvä tulee!
Pikku-kikuna eli Rytmi kävi kentällä kahdesti. Ekaksi vaan leikkimässä ja tokalla kerralla tehtiin Lauran avustamana putkea ja paria peräkkäistä "hyppyä".
Leikkasin eilen Kustin parran hetken mielijohteesta hyyyvin lyhyeksi. Se näyttää aika torspolta! Kunhan parta kasvaa paikoilleen, en enää ikinä saksi sitä!
Nakkasin illalla pennulle puruluun häkkiin, että menisi sinne sitä syömään. Ei se mennyt, ja sitä usuttaessa tajusin sen arastelevan kolisevaa metallihäkkiä. Mun reipas, ahtaisiin paikkoihin hakeutuva koira! Voi äly ja väläys, tosiaan, pelkkä häkin tuominen pari viikkoa sitten kodinhoitohuoneeseen (jossa koirat ovat yksinoloajan) ei käynytkään siihen opettelusta.
No, otin lihapullat avuksi ja häkki muuttuikin sitten Rytmistä nopeasti varsin houkuttelevaksi. Kustikin tuli mielellään apuopeksi näyttämään, miten häkissä syödään herkkuja. Annoin iltaruoan pennulle häkkiin ja näin teen vastedeskin. Häkin pitää olla mieluinen paikka, niin sinne on sitten hyvä rauhoittua esim. reissuissa.
Aamupäivällä 50 askeleen jälki. Satoi vähän ja tuuli melkoisesti, ja tein jäljen vastatuuleen. Rytmiä hakiessa älysin, että myötätuuleenhan pennun olisi helpompi jäljestää. No, upeasti se ajoi silti. Söi ensin paalulta melkein kaikki, lähti etenemään tarkasti. Sitten kasvoi vauhti ja tuli isompi tuulenpuuska, jarruttelin ja nosti kuonon. Nypytin hihnaa ja palasi nopeasti hommiin ja meni kuin juna palkalle asti.
Kaivoin eilen hyppyesteen esille ja treenattiin toko alo-hyppyä Kustin kanssa. Yritän karsia siltä pois ylimääräistä innokkuutta pompata hypyn jälkeen samaa reittiä takas menemällä nopeasti perään tunkemaan lihapullaa suuhun.
Pari viikkoa sitten tehtiin vielä makkararuutua...
Meillä kuuluu vähän väliä pienen koiran kiljuntaa. Ääni lähtee Rytmistä, joka repii korviaan ja ulisee kivusta. Huokaus.
Rytmin korvat liimattiin kiinni kaksi viikkoa sitten, jotta ne asettuisivat oikeaan asentoon. Kaksi aiempaa liimakorvaani ovat ämpyilleet korviaan maksimissaan päivän ja sitten unohtaneet koko jutun. Mutta Rytmi ei unohda.
Ekalla viikolla se repi toisen korvansa auki, joten jouduin liimaamaan sen uudestaan. Nyt aukeamassa on sitten se toinen. Päättelen tästä, että pentu osoittaa merkkejä hyvästä toimintakyvystään. Asiat hoidetaan loppuun asti.
On tietysti kurjaa, että pentua kiusataan liimakorvilla, mutta tuskinpa kasvattaja arvostaisi pystykorvaista sijoitusnarttua. Onneksi liimailu kestää vain joitakin viikkoja...
Tätä en voi hyväksyä!
Rytmi on nyt pienen kerryuroksen eli Kustin kokoinen. Kusti painaa 14 kiloa ja rapiat. Meillä ei ole vaakaa, mutta veikkaisin Rytmin olevan samoissa lukemissa.
Jaa me vai?
Rytmi sai aamuruoan 50 askeleen jäljen päästä. Askeleet olivat harvemmassa. Ei moittimista taaskaan. Älysin kävellä oikeammalla enkä suoraan koiran takana, niin näin työskentelyäkin. Ei se kaikkia nameja syö, ja vauhtia meinaa olla reippaasti. Mutta nokka nousi vain kerran, kun naapurista kuului kattoremppakolaus, ja painui heti takaisin peltoon!
Kusti pääsi pyörälenkille Henkan kanssa. Sen pitäis päästä enemmän touhuamaan ilman niskassa roikkuvaa pentua...
Iltapäivällä harkattiin tottista. Kusti liikkeestä seisomista ja paikalla makuuta, kun leikin Rytmin kanssa. Rytmi leikkii aina vain rohkeammin. En enää leikittäessä istu tai makaa vaan seison, ja hyvin vastustaa sekä tuo rättiä takaisin. Namien kanssa Rytmi teki perusasentoa ja mussa kiinni istumista tulevaa pk-luoksetuloa ajatellen. Mä siis istun siinä vielä ja otan pennun jalkojen väliin liki.
Laura ja Luka tulivat meille aamulla jäljestämään ja lenkille. Tallasin Rytmille pellolle vajaa 40 askeleen jäljen, nami tutusti joka askeleella kannassa ja kärjessä. Koska kaksi viimeistä jäljestystä olivat katastrofaalisia (rynni, ja jos pidätin, alkoi istua), hain koiran pieni pelko persiissä. Rytmi ajoi jäljen kuitenkin hienosti. En keksi muuta moittimista kuin että ei malttanut enää tsekata viimeisiä askelia, kun näki aamusapuskan jäljen päässä maassa. Tästä lähtien laitan ruoat siis purkkiin ja kätken purkin! Askelväliä pitää kasvattaa ja askelia lisätä. Jäljen jälkeen kiva lenkki.
Rytmi täytti tänään neljä kuukautta! Oiva päivä blogin aloittamiselle. Olen miettinyt tätä jo kauan, ja Lauran kehotus oli viimeinen naula arkkuun.
