torstai 11. marraskuuta 2010

Höntsäilyt pois

Oltiin eilen Kirkkonummella Suskin tsekissä. Matkustettiin muuten samalla autolla Eijan & Konstan ja Heidin & Jessen kanssa. Rytmi matkusti takapenkillä Eijan syliin uppoutuneena, kun pojat olivat takalokeroissa.

Treenien idea oli tehdä paljon liikkeitä, jotta nähtäis missä mennään. Rytmillä hyvä seuraamisen paikka, joskin kontakti eli vähän. Tosin namilla oli sitten parempi kuin lelulla. Täyskäännös ja käännös vasuriin olivat buenot. Henkilöryhmässä tuli oikealle kieputusta ja siihen hyvä neuvo palkata oikealle ja mulle reippaampi kävelyvauhti. Tätä kasia voi treenata ilman ihmisiäkin. Jäävät olivat hitaat, sekä istuminen että maahanmeno. Seisomista tehtiin niin, että kävelin koiran vieressä ja siittä terävä pysäytys, oli hyvä, tosin ihan alussa tämä liike. Toistoja... Luoksetulossa oli suora. Yleisohjeina mun turhat pikkuaskeleet perusasentoon menossa pois, koska koira osaa kyllä tulla siihen. Ja Rytmiltä pomppimiset pois, nyt niitä taas on sekä perusasentoon tulossa että liikkeellelähdössä, kun en ole ollut riittävän tarkka.

Tottis tuntuu joskus liian vaikealta. Olisi vissiin korkea aika trimmata koira, koska revin sitä vahingossa korvasta, kun luulin leikkiväni karvalelulla sen kanssa. Ei ihme, että tykkää enemmän namista, kommentoi Suski...

maanantai 8. marraskuuta 2010

Airisten tottikset

Sunnuntaiaamuna kentällä olivat myös Maisa ja Konsta. Rytmi kävi ensiksi leikkimässä. Testailin, mitä tykkää säämiskästä rättinä, tykkäsihän se.

Rytmillä on ollut yskää, niin en viitsinyt makuuttaa kylmässä maassa. Tein tokassa setissä ilmoittautumisen, jäävät ja kokeiltiin vielä metristä hyppyä. Ekan hypyn Rytmi teki vauhditta ihan vierestä, kun vasta testailin, onko maa miten liukas. Hassu koira, hyvä että tykkää hyppäämisestä.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Pellolla

Oltiin tänä aamuna pellolla uusien tuttavuuksien, Jussin ja Rytmin Toivo-serkun, kanssa. Tein Rytmille "suoran" eli vahingossa vähän kiemuraisen jäljen pellolle. Jäljen painuessa Rytmi haki hyvin kaistaleen perukoilta yhden esineen (vauvan lenkkari).

Olin unohtanut paalulta makkarat. Rytmi alkoi jäljestää toiselta askeleelta. Huteja tuli ehkä kaksi, muuten olin hereillä. Ei ollut taaskaan vauhtia yhtään, mahtavaa. Juhanin huomioita: Rytmi haistoi askeleen kannasta asti, ja jäljestys kärsi vähän, kun jäljellä tuli kiemuraa vastaan.

Tottiksessa olen tehnyt erityisesti liikkeestä seisomista ja kapulan pitoa & luovutusta.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Energetics-leiri

Suunnitelmat muuttuivat lasten sairastelujen takia niin, että suuntasinkin Punkalaitumelle viikonlopuksi Rytmin kanssa kaksin. Ohjelmassa oli peltojälkeä ja tottista Hannun (Appelsiin) kanssa ja pieni esineruututreeni Katin ohjauksessa.

Rytmi oli kahdesti pellolla. Eka jälki opetti, että olen tampannut huonosti, liian suuri ja harva askelväli. No, oppia ikä kaikki. Toisen jäljen osasin jo talloa, ja ohjauskin sujui hyvin ekaa kertaa elämässäni, heh heh. Rytmi söi maasta kaiken eikä ollut niin hätäinen. Hannun mielestä vauhti onkin johtunut siitä, että jäljestyksen rytmi on ollut sillä hämärän peitossa, ja näin pakka on hajonnut. Näillä eväillä peltojälkeä on hyvä jatkaa, vaikka metsä on yhä se ykkösjuttu.

Tottiksessa perjantaina vähän seuruuta, lauantaina paikallaoloa, seuruuta, henkilöryhmää (koira oli tosi hyvässä tilassa), sunnuntaina ruudun jälkeen seuruuta, hlöryhmää ja luoksetuloja (alkoi olla Rytmistä veto pois, teki mutta vähän löysästi). Hannu antoi Rytmin seuraamisesta hyvää palautetta, se onkin parhaimmillaan munkin mielestä tosi jees. Paikallaolotreeni oli hyvä myös.

Esinetreeni meni hyvin kans, haki kaksi esinettä vauhdilla. Toinen oli takana, sen toi ensin, lähiesineelle luulin lähettäväni suoraan kohti, mutta olinkin lähettänyt sivusta, ja kun kutsuin koiraa takaata, niin nosti lähiesineen palatessaan. Oli kyllä hyvä.

Noin muuten leiri oli hyvinkin yksi parhaimmista, joilla olen ollut. Oli mahtavaa olla koolla "omalla" jengillä, seurata uusimman pentueen menoa, tavata vanhoja ja uusia tuttuja... ja tietty purkaa traumoja, joita tämä hassu harrastus voi joskus aiheuttaa. Eli saipa nauraa pitkästä aikaa oikein kunnolla. Uusia treenikavereitakin taidettiin saada. Ja palasin kotiin muuten vuotta vanhempana. Iso kiitos kaikille huippuleiristä!