Hevoshullun aamupäivä

Käytiin Rytmin kanssa tutustumassa Lauran upeaan hevoseen, Al Bundyyn! Meille molemmille hyvä hevoskokemus. Rytmi ei jännittänyt pätkän vertaa vaan olisi kovasti halunnut leikkiä Bundyn kanssa. Bundy ei Rytmistä piitannut, mutta se ei Rytmin tunteita haalistanut. Oli kiva nähdä miten reipas Rytmi tässäkin uudessa tilanteessa oli! Olisi pitänyt olla kamera!

Sitä ennen Rytmi kävi metsälenkillä Pennin kanssa ja moikkasi myös Rommia ja Lukaa. Laura neuvoi meitä noutojutuissa ja naksuttimen käytössä. Rytmi oli vähän kuutamolla ja syljeskeli nameja pois. Syy selvisi, kun päästiin kotiin: se yrjösi muovihanskan. Seassa oli myös tuotelappu jostain Inkerin vaatteesta. Hyvä että tulivat ulos, ja kiva tietää tällaisista taipumuksista...!

Kentällä

Käytiin Rytmin kanssa Haunisissa ja saatiin Kirsi ja Maisa seuraksi. Kävin kerran vain leikkimässä, Rytmi syttyi mukavasti. Toisella kertaa harjoiteltiin eteenmenoa niin, että Kirsi hetsasi ja vei lelun parinkymmenen metrin päähän. Tosin ekalla kerralla ampui jonkun hajun perään, mutta tuli tänne-käskyllä hienosti takaisin. Seuraavat kerrat irtosi hyvin ja oikeaan suuntaankin vielä. Vikalla kenttävisiitillä Rytmi teki pari luoksetuloa ja sai kuljettaa lelun autoon.

Kierrettiin vielä allas ympäri. Sitä lenkkiä en ookkaan tehny kohta pariin vuoteen! Oli kiva fiilistellä tutuissa maisemissa. Kun asuin Turussa, kävin Kustin ja Kertun kanssa Haunisissa lenkillä melkein joka toinen päivä.

Sinäkö se oot? Rytmin & Maisan ensikohtaaminen sitten pentulaatikon viime syyskuussa.

Hyvää pikkujoulua!

Koirat saivat joululahjat etukäteen: uudet pedit! Niillä kelpaa makoilla, kun isäntäväki on poissa.

Kustilla on kerrynvärinen...














Rytminkin pedin sävy sopii turkkiin.



















Mutta mieluiten Rytmi ottaa lepoa mun pikkujoululahjoilla, uusilla sohvatyynyillä...














Ps. Pentukurssilla oli liikaa jengiä väärinkäsityksen takia, ja pääsemme radalle uudestaan!

Pettymys

Pentukurssi oli eilen hienoinen pettymys. Pohjustan vähän: istun ensiksi autossa tunnin huutavan beiben kanssa, jotta saan auton käyttööni pentukurssille pääsyä varten (heitin siis Henkan töihin). Seuraavaksi perehdytän 17-vuotiaan lapsenvahdin Inkerin hoitoon ja jännitän, miten molemmat pärjäävät. Lopulta pääsemme Rytmin kanssa hallille, jossa on jostain syystä tuplamäärä koiria, ainakin tusina. Siis niin paljon, että eipä siellä mitään mahdu tekemään törmäämättä muihin.

Koiramäärä vaikuttaa eniten sisältöön: tällä kertaa aiheena on agility, ja suurin osa ajasta menee siihen, kun odotamme vuoroamme. Saldo: ylitämme maassa olevan riman kolme (3) kertaa ja Rytmi menee putken läpi kolme (3) kertaa. En jää odottamamaan viimeistä ohjelmanumeroa, pujottelua neljän kepin kanssa, koska lapsenvahti soittaa, ettei saa Inkerin itkua loppumaan.

Mistä oikein maksoin? Kurssimaksun lisäksi bensakin maksaa ja niin myös lapsenvahti. Tästä kerrasta lähtee kyllä palautetta. Jos olisin ollut fiksu, olisin jättänyt koko kerran väliin: agilityn alkeita voidaan onneksi treenata keskenämme oman seuran hallillakin. Puuh.

Trimmausta ja treffailua

Rytmi pääsi sunnuntaina Katsun käsittelyyn ja siitä tuli oikein nätti. Kiitti Katsu! Oli hauska nähdä, miten Rytmi mielisteli Oona-mummoa kiemurtelemalla korvat luimussa maan tasalla.

Tänään Siiri-serkku ja Maisa-sisko kävivät meillä temuamassa. Maisa ja Rytmi ovat suunnilleen yhtä korkeita. Ennen lenkkiä Rytmi sai hakea palloa metsästä: kasvatin matkaa vähän. Oona juoksi pallon metsään eli pääsin heti lähettämään. Toi suoraan mulle eli ei tarvinnut hinata liinassa. Kehitystä on siis tapahtunut!

Metsälenkillä riittikin sitten hepuleita ja rajua menoa. Nyt täällä on yksi tosi väsynyt airis, mutta vastapainoksi yksi kerry täynnä intoa.

Kuvista ei tullut kuin suttua, koska päivät ovat pimeitä. Laitetaan siis yksi video:

Rytmi on ihqu

Rytmi oli eilen pentukurssilla tosi kivasti. Sai olla pari kertaa mallikoirana ja oli kouluttajan mukaan "tosi kiltti terrieri(ksi)". No tietenkin se on! Tällä kertaa treenailtiin kontaktissa kävelyä, piti pujotella ihmisten ohitse. Se ei ole ihan niin helppoa, sillä Rytmi rakastaa kaikkia ihmisiä yli kaiken. Lopuksi pistettiin koira istumaan ja käteltiin vierasta, oikein hyvä harjoitus! Harjoiteltiin myös pysähtymistä. Huomasin, että "odota" käsky (käytetään aina, että koirat pysyisivät tuulikaapissa lenkin jälkeen hetken) on hyvin iskostunut mieleen.

Rytmi taitaa olla aika mielissään, kun saa kurssilla olla mun jakamattoman huomion kohteena. Naurattaa, kun se kiehnää selällään mun jaloissa, ei ole suloisempaa otusta! Lisäksi se herätti hilpeyttä, kun joutui odottamaan hetken seinään kytkettynä. Kaikki airisihmiset tietävät, millaista mouruamista koirasta lähtee, kun sillä on toooosi tylsää hei...

Kotosalla ollaan naksuteltu ja ihmetelty, mistä sen sit tietää, kun koira on oikeasti ehdollistunut naksulle. No, pitää kysellä viisaammilta. Huomaan taas toistavani aina vaan samoja juttuja koiralla. Ollaan siis tehty perusasentoa, maahanmenoa ja istumista. Ja leikitty. Mutta jotain uutta tarttis keksiä ja päästä etenemään! Tänään lenkillä Rytmi huiteli kauempana kuin ennen, siis oikeasti pitkällä. Harmi kun vaunujen kanssa ei pääse piiloutumaankaan että sais säikytettyä.

Mun päivitysinto alkaa laantua, mutta toivottavasti saan blogin pidettyä pystyssä.

Oreniuksen kurssilla

Taivaallista päästä pitkästä aikaa agilitykentälle niin, että joku katsoo perään, kommentoi ja neuvoo. Osallistumme Kustin kanssa tänä viikonloppuna siis Juha Oreniuksen kurssille. Ekana päivänä tuli kauhea hiki ja hengästys sekä mahtava fiilis. Saatiin loistoneuvoja juurikin haltuunotoissa ja niiden ajoituksessa. Kusti hyppää suoraan ja pitkälle, aikaa saisi nipistettyä paljonkin kunhan vaan muistaisin olla hereillä ja ohjata, kaiken aikaa. Jes, huomenna lisää!

Pentukurssilla

käytiin eilen Rytmin kanssa. Ohjelmassa oli makkararinkiä, luoksetulo ihmiskujan läpi sekä ei-käskyn ja murinan kokeilua herkkulautasten kanssa. Ei ongelmia, muuta kuin että Rytmi oli hetken varuillaan kaikuvassa hallissa, kun kaikki omistajat alkoivat murista ja rähähdellä. Sain viimein naksuttimen ja aloin tänään ehdollistaa pentua naksuun. Tämäkin on meille ihan uus juttu. Meillä on ollut paljon vieraita viime päivinä ja treenihommat ovat jääneet vähemmälle... Paljon olisi tehtävää! Löysin onneksi meille hyvän hallitottisryhmän, joka alkaa heti vuodenvaihteessa.

Ja lumi teki lätäköitä kodinhoitohuoneeseen...

Kaimalassa on viime päivät nautittu lumesta. Mun kameralla ei saa hyviä riehuntakuvia koirista, mutta välillä ne ovat olleet iisistikin ja suostuneet kuviin. Välillä käydään sisällä kuivattelemassa ja sitten taas ulos!
Tyypillinen kuva...














Bestikset



















Välillä pitää irrottaa lunta tassuista.














Haluan olla ulkona koko ajan!

Ensilumi!

Viimeisiä viedään

Nimittäin tämän vuoden peltojälkiä, veikkaan. Talloin aamulla pellolle 45 askeleen jäljen, ja paikoitellen oli alusta turhan kovan tuntuinen. Tuuli aika rajusti takaa ja räntääkin alkoi sataa. Rytmi jäljesti todella innokkaasti, huomasi tytöstä, että oli alla parin viikon tauko. Just ne kovemmat kohdat meni korkeammalla nenällä ja namit jäivät. Muuten mallisuoritus.

Saatiin seuraksi taas Oona ja Siiri, ja tehtiin pihassa pienet makkaratottikset. Eli perusasentoa, maahanmenoa ja yksi luoksetulo. Perusasennossa mennään nyt niin, että pyörin paikallani ja koetan opettaa sille, että tulisi jämptisti mukana. Maahanmenossa harkataan kestoa, se tippuu todella kauniisti ja suoraan alas. Olisipa istuminen yhtä nopeaa! Tehtiin vielä metsälenkki. Oli ilo katsella, kun Rytmi saa leikkiä toisen yhtä rajun hörhön kanssa. Kusti innostuu harvemmin eikä varsinkaan aja koskaan Rytmiä takaa.

En leiki Rytmin kanssa tällä hetkellä, vaan odotan, että hampaat ovat vaihtuneet. Sillä on joka päivä suu veressä. Kulmureista jäljellä enää yksi. Iltaisin olen opettanut molemmille noutokapulan pitoa ja kanniskelua. Saatan ottaa tähän naksuttimen käyttöön. Tällä hetkellä Rytmi syttyy kapulasta ja ottaa sen mielellään suuhun ja kantaa hetken, mutta pelkään, että (olen jo opettanut?) opetan sen pudottamaan kapulan aina suustaan. Voi hitsit, tähän tartteisin apuja, sillä liikun ihan tuntemattomalla maalla.

Rytmikäs täytti eilen 5 kk, se on jo iso roikale. Ja Inkeri on huomenna 10 kk. Seisoi tänään monta kertaa ilman tukea...

HYL & tulos!

Kustin kanssa ATT:n kisoissa mageessa uudessa hallissa. Oli kiva juosta keinonurmella! Eka rata oli karsea. Olin myöhässä ekassa kiemurassa. Kusti oli kovasti menossa puomille eikä sinne minne halusin. No, positiivista, että se lukee rataa siis vähän ainakin, olen joskus nimittäin epäillyt sen radanlukutaitoja... Keinuilla käsittämätön kämmi, se vaan juoksi keinun sivuun vaikka mielestäni olisi pitänyt kyllä esteelle löytää! Sitten tökkikin kepeille meno, haki väärän välin, vaikka yritin rauhoittaa tilanteen ja antaa sille myös riittävästi tilaa. Keppien lopulla harppasi yhden välin enkä lähtenyt sitä korjaamaan, siitä HYL. Tällä radalla positiivista oli onnistunut A. Nyt näin kyllä itsekin, miten laajoja kaarroksia Kusti tekee, kun vaan niistä sais nipistettyä, paranisi ajatkin. Se on mun homma, saada tehokkuutta ohjaukseen.

Toinen rata sujui paljon paremmin. A taas upeasti, kepeillä avokulma ja hienosti haki! Toiseksi viimeisellä esteellä (hyppy) harmittavaa epäröintiä, koska yritin takaaleikkausta. Kusti on niin herkkä jätkä, että se pitäisi osata tehdä taiten! Siitä vitonen ja hyvällä fiiliksellä kotiin. Sijoituksesta en tiedä, mutta ihanneaika alittui puoli sekuntia.

Hammasvaivoja ja kurssitusta

Rytmin pentukurssin eka kerta oli tänään. Ryhmässä on kahdeksan koiraa, joista Rytmi on ainoa terrieri. Pentu osasi hienosti keskittyä muhun sekä rauhoittua jalkoihini maate, vaikka kaverit pörräsivät ja haukkuivat muutaman metrin päässä. Tätä me kurssilta oikeastaan haetaankin. Toivon siis, että oppisi käyttäytymään muiden koirien läsnäollessakin.

Ohjelmassa oli mm. perusasentoa ja luoksetuloa. Leikkimään Rytmi ei siellä suostunut, mutta syykin selvisi sitten: puoli leukaa oli veressä ja poskihammas puoliksi irti. Oli varmaan kipeä suu!

Aamulla piti mennä agilityhallille, mutten lenkin jälkeen enää jaksanut. Inkeri nukkuu tällä hetkellä huonosti, hampaat vaivaavat hänelläkin. Valvotut yöt syövät kyllä nopeasti...

Tottista kentällä

Käytiin Rytmikkään kanssa aamulla TKK:n tottistreeneissä. Pentuja oli kuutisen kappaletta. Rytmi on kyllä mainio tapaus. Tiesi heti, mitä siellä ollaan tekemässä. Ei pöhissyt muille koirille ja tarjoili auliisti kontaktia ja perusasentoa. Pennut ovat ihania! Ja meille tekee hyvää käydä katselemassa muita koiria. Pujoteltiin muiden koirakoiden ohitse, ihan hyvä harjoitus. Vein luoksetulosta suoraan kakaran autoon, sai viedä rätin sinne mukanaan.

Rytmi lähettää isänpäiväonnittelut Othellolle Saksanmaalle!

HYL & HYL

Meidän kisaura kakkosluokassa ei alkanut kovin loistokkaasti - molemmilta radoilta hyllyt. Oltiin Kustin kanssa tänään siis Lohjalla. Eka rata oli hyppyrata, jossa oli pari mielenkiintoista kohtaa. Esteet olivatkin radalla jotenkin ihan eri paikoissa kuin kuvittelin, mystistä! Ohjaus tökki siis pahemman kerran. Kepeille meno epäonnistui, yllätys. Viimeiset neljä estettä ovat hämärän peitossa: en yhtään muista, mitä siinä sekoilin. Taisi vähän jännittää!

Agilityrata sujui jo vähän paremmin. Se oli kivan simppeli. Tuntui ihanalta päästä juoksemaan radalle, ja pystyin keskittymään ohjaukseen! Tälläkin kertaa homma kaatui kepeille. Kusti myös hyppäsi pois keinulta, mitä ei ole koskaan tapahtunut! Miksi? Harmi, ettei voinut ottaa heti uusiksi, sillä tuomari oli kieltänyt kontaktitreenit radalla. Mikä on tietenkin ihan ymmärrettävää. Mutta: A meni täydellisesti!

Mitä opin tänään?
* Kusti toimii myös maneesissa
* Jos epäröin, ehdinkö johonkin ennen koiraa, en ehdi. Eli turha yrittää...
* Kepeillä en voi enää yrittää antaa Kustin itse etsiä oikeaa aloitusväliä: se on pakko ottaa haltuun ajoissa ja olla siinä tukena!

Todistettavasti tämä on onnistunut kisoissa ainakin kerran! (Kuopiossa elokuussa 2007 ja nousu kakkosiin...)

Viime hetken viilausta

Ei ollut jotenkin yhtään fiilistä ajaa aamulla hallille huonosti nukutun yön jälkeen. Sain kuitenkin itseni ruoskittua paikalle. Tajusin nimittäin, että pitää testata miten kauas voin Kustin jättää, jos hyppyrata alkaakin jollain suoralla estesarjalla. Pistin kolme hyppyä ja kepit suoraan linjaan. Kyllä se Kusti kestää näköjään jäämisen kolmenkin esteen taakse, mutta en tajunnut, miten herkkä se on mun käsien asennolle. Kun laskin käden liian aikaisin, se tiputti kolmannen riman(!).

Se etsi kepeille menon hyvin, olin sitten kummalla puolella tahansa. Tai no, hyvin ja hyvin. Se pysähtyy siinä ja haukkuu, epävarmuutta siis on, varmaan mun syytä. Mitenköhän me saatais tämä sujuvaksi? Tehtiin myös A:n kontakteja. Ei huvittanut tehdä enempää, sillä jostain syystä se haisteli kauheasti. Tätä käytöstä meillä ei ole koskaan ennen hallilla ollut, ja kiinnitin asiaan jo viimeksi huomiota. Onko syynä pitkä tauko vai onko hallilla ollut juoksuisia narttuja...?

Rytmin kanssa leikin varovasti. Tehtiin taas myös perusasentoa, kontaktin pitoa ja maahanmenoa.

Näillä asuilla meitä nöyryytetään kylmässä hallissa!

Lepoa ja hellyyttä

Rytmi ontui takajalkaa levon jälkeen maanantaina ja tiistaina, siispä se on "lepäillyt". No, ontunut ei ole enää, mutta on vähän jäykkä tuo takapää vielä. Jokin venähdys, veikkaan.

Kerryt ovat tunnettuja perskärpäsiä, mutta Rytmi on vielä pahempi kuin kerryt. Edesmennyt Kerttu-airikseni tykkäsi pennusta asti olla omassa rauhassaan, mutta Rytmi on aina siellä missä minäkin. Tykkään tästä ominaisuudesta! Mitä vähemmän annan sille huomiota, sitä tiiviimmin se yrittää muhun liimautua. Eilen pyyhin keittiön kaapin ovia kirjaimellisesti koiran kuono poskessa kiinni. Yöt Rytmi viettää sänkymme alla.

Tosiaan, lepotauon ansiosta jää aikaa siivoukselle. Löysin Kustin kilpailukirjankin. Onneksi, sillä sitä tarvitaan ihan pian...

Treenit Siirin kanssa

Oona tuli meille aamulle Rytmin serkun, kahdeksankuisen Siirin kanssa. Oona teki Siirille pellolle pari makkararuutua, minä taas talloin Rytmille 70 askeleen jäljen loivalla mutkalla oikealle. Tuuli nousi takaoikealta, muttei näkynyt ajamisessa. Rytmi tarkasti taas joka askeleen. Välillä vauhti meinasi kiihtyä, mutta rauhoittui heti kun kiristin varovasti liinaa. Mutkan kohdalla sattuikin hauskasti, sillä Rytmi painoi vaan eteenpäin. Hoksasi heti, että jälki katosi kuonon alta ja etsi kauniisti askeleet.

Sitten tytöt pääsivät hakemaan narupalloa metsästä. Nyt olikin viimeinen hetki ottaa Rytmille liina tähän, sillä se palkkaa itseään juoksemalla esineen kanssa läheltä ohitse ja takaisin metsään - ei tietoakaan luovuttamisesta tai että tulisi leikkimään. Hilaan sen siis liinalla luokseni varovasti ja palkkaan ylitsevuotavasti. Siiri oli tässä luonnonlahjakkuus, ei juossut ylimääräistä!

Lopuksi lenkki metsässä. Kustikin oli mukana, ja meillä sujui hienosti ekat kymmenen minuuttia (Kusti on kyllä yksinkertainen mies!), kunnes se hoksasi, että Siirihän on nuori narttu. Pakko oli laittaa casanova kiinni.

Alla pari Oonan kuvaa, kun tytöt bilettää hiekkakasalla!

Auringonlaskujäljestystä

Aamulla käytiin Tsikun (Rytmi oli aluksi Kikuna, siitä vääntyi jotenkin tämäkin nimi) kanssa ekaa kertaa Turun käyttökoirakerhon treeneissä vähän kattelemassa. Pentuloita oli neljä, loput olivat sakemanneja. Kenttä oli täynnä myös aikuisia koiria. Se oli meille ihan hyvä kokemus, vaikken ryhmätreeneistä niin välitä.

Aluksi taas räykytti, mutta sitten alkoi sujumaan. Olin ihan yllättynyt, miten hienosti kotona treenatut jutut toimivat uudessa paikassa häiriön alla: perusasentoon tulo, luoksetulo ja vielä maahanmenokin. Lopuksi sai saalistaa rättiä ja sekin sujui mukavan raivokkaasti. Jes! Se keikka väsyttikin pennun niin, että nukkui tajuttomana monta tuntia. Mukavaa vaihtelua...

Iltapäivällä pisin jälki tähän asti, 70 askelta, ei mutkia. Aurinko laskeekin aikaisin, sillä kun tallasin jälkeä, mun varjo oli monen kymmenen metrin pituinen. Rytmi ajoi taas upeasti, en keksi mitään moittimista. Tarkasti hyvällä rytmillä joka askeleen, ei vilkuillut ylös tai sivuun, ihan huippu! Loppupalkka eli Neu maistui. Lopuksi koko perheen metsälenkki.

Hallilla

Ajoin koirien kanssa aamulla hallille. Menin ilmoittamaan Kustin kisoihin, niin treenatakin täytyis! Kuten kuvasta näkyy, viimeksi on kisattu elokuussa 2007. Otin sen kanssa kepeille menoa parista eri kulmasta, piti taas hakea onnistumista. Lopulta sain onnistumaan, kun ymmärsin itse hidastaa ajoissa ja antaa sille tarpeeksi tilaa hakea oikea väli. En vain saa rynniä keppien viereen! Tein puomia niin, että varmistin ylösmenokontaktin pistämällä renkulan puomille. Sitä ei ehkä olisi edes tarvittu, sillä Kusti juoksi kauniisti puomille kuten pitääkin. Se on siis muutaman kerran pompannut tässä, enkä halua siitä samanlaista ongelmaa kuin A:sta! A:n ylösmenot onnistuivat tänään myös hyvin.

Kikuna (=Rytmi) pääsi kentälle leikkimään ja tekemään putkea. Rynni putkeen ihan oma-aloitteisesti, hmm... Viereisellä kentällä treenasi dallu, mutta Tsikutsiku leikki mun kanssa hyvin siitä huolimatta. Se sai harjoitella myös kierrä-käskyä lihapullilla ja hyppyesteen siivekkeellä. Jäähdyttelylenkin jälkeen hallin piha täyttyi villakoirista, joille Rytmi meinasi räksyttää. Puutuin tähän heti, ja sen jälkeen osasi olla ihan nätisti. Pitäisi oikein asiakseen käydä kaupungissa ja vaikka missä ihmettelemässä liikennettä ja muita koiria, ettei pääsisi pentu metsittymään!

Rimojen tippuminen ei ole meidän ongelma...

Perussessio

Surulliset asiat saa parhaiten pois mielestä pitämällä itsensä kiireisenä. Kahden koiran ja vauvelin kanssa mitään luppoaikaa ei liikaa jääkään ja hyvä niin. Hoitovapaa on maailman paras keksintö!

Tänään tehtiin taas perussettiä eli tunnin vaunulenkki (saksalaisten vaunujen kanssa pääsee hyvin eteenpäin metsässäkin!), jonka päätteeksi koirat intoutuivat taas rajuun hippaleikkiin läheisellä aukiolla. Rytmillä eivät ihan riittäneet patterit, ja se jäi lopulta katselemaan Kustin päätöntä menoa. Koiran hepuleita on nautinto katsella!

Sitten tottista kotipihassa. Aloitan aina niin, että Rytmi saa kerätä intoa katsellessaan Kustia. Se kerääkin ihan kivasti kierroksia... Kusti seurasi, teki käännöksiä vasemmalle sekä nopeita maahanmenoja leikistä ja pari liikkeestä. Kusti on tosi skarppina seuraamisessa, ja sen haukkuminen on vähentynyt jotenkin puolivahingossa minimiin. Oujee!

Rytmi haki aluksi narupallon tuo-käskyllä pusikosta. Sitten se sai saalistaa. Sillä oli mukavan raju meininki: näin ekan kerran sen tekevän tapporavistuksia. Teen sen kanssa siis niin, että kun se saa otteen pallosta/patukasta, irrotan heti. Olen antanut sen juosta saaliin saatuaan, koska se palaa kyllä kivasti luokseni. Tosin en ole varma, pitäiskö mun heti pitää sitä pannasta/leuasta ja antaa "vaan" pitää saalista? No, välillä teen näinkin. Pitäis päästä jonnekin tottisleirille, että sais vinkkejä tähänkin! Rytmi haki narupallon pusikosta vielä toistamiseen ja sai lyhyen leikin jälkeen viedä pallon eteiseen.

Otin sen vielä pihalle lihapullien kera, ja se tarjosi heti kauniisti perusasentoa. Tässä ei tarvitse enää mun liikuttaa kättäkään, hyvähyvä. Otin perusasentoon tuloa eri kulmista. Kaikki sujuu.
Iltapäivän huipensi maistiaiset saapuneesta NEU-erästä. Hyvä fiilis emännällä ja sessuilla!

Täst se lähtee!

Jotain mukavaakin

Alkaa nimittäin tuntua siltä, että Rytmi on omistamistani koirista nokkelin. Kukaan muu ei ole oppinut avaamaan ovia itse. Ja Rytmi on vasta neljä kuukautta... Kun Rytmille tuli tänään pissahätä, se paukautti itse oven auki ja juoksi pihalle tarpeilleen. Eikä ollut eka kerta, kun availi ovia.

Mutta eikös tähän ollut emän puolelta taipumustakin? Se on myös törkeä roisto. Safkat häviävät pöydältä, jos selkänsä kääntää. Hitsit kun se ei ikinä hypi pöytiä vasten kun olisi näkemässä. Fiksut koirat eivät ilmeisesti ole kaikkein helpompia. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä kaikkea se osaa puolivuotiaana...

Menen pihalle kun huvittaa!

Surua

Agitreenien tilalle tulikin eläinsuojeluhenkinen keikka. Näin niin pahassa kunnossa olevan airiksen, että itku pääsi. Omistajat ajattelevat parantavansa sairaan koiran. Naapureiden mielestä kyse on eläinrääkkäyksestä. Saman tilanteen voi tosiaan nähdä näin eri tavoin.

Mielestäni mahdollinen parantuminen ei ole sen arvoista, jos sitä edeltää viikkojen (edes päivän!) kituminen yksin kotona. Ihmettelen ylipäätään, miten joku voi käydä normaalisti töissä, kun kotona viruu virtsalammikossa kipukohtauksien kanssa yksin kamppaileva eläin.

Toivottavasti omistajat heräisivät ja koira pääsisi kivuistaan mahdollisimman nopeasti. Ei voi kuin ihmetellä, miksi eläinlääkärit suostuvat tällaiseen "hoitoon". Koira ei kärsi lopetuksesta, omistaja kantaa sen surun.

Aamujälkeä ja esineen hakua

Pidensin jälkeä vähän. Talloin 60 askelta myötätuuleen. Keskivaiheessa lähti kaartumaan loivasti oikeaan. Rytmi jäljesti upeasti! Tarkasti jokaikisen askeleen, myös muutamassa epätasaisessa (traktorin ura) kohdassa. Kuono nousi kerran, vilkaisi minua tuulen yltyessä. Lopuksi palkka taskusta. Tosin totesin että tää oli viimeinen kerta, kun palkkana oli aamuruoka. Koira katteli ihan hölmistyneenä, että nappulaako tässä pitäisi syödä makkaran päätteeks. Eli ei oikein maistunut... Sisällä se kyllä aina popsii kupin tyhjäksi.

Pistin Rytmin kiinni puuhun ja vein pari kertaa narupallon metsään, kymmenen metrin päähän. Otin tähän käskyn "tuo". Lähti kuin salama ja toi heti takaisin, autoin kyllä juoksemalla karkuun. Mulla oli varmuuden vuoksi toinen samanlainen narupallo, jos olis pitänyt houkutella. Leikittiin ja vaihdoin makkaraan. Vois olla parempi että sais kantaa lelun kotio - pitäisköhän luovutus ottaa myöhemmin? Ehkä. En halua, että siitä tulee sellainen esineen kanssa juoksentelija.

Leiritunnelmia

Oltiin viikonloppu melkein koko perheen voimin Saty:n maastoleirillä Somerolla (Kusti oli viihdyttämässä Henkan porukoita). Rytmi ajoi lauantaina kolme jälkeä metsässä. Meillä oli loistava kouluttaja, Leo Silvo, jolta sain tarpeellista palautetta ja neuvoja omaan ohjaukseen. Rytmi sai kehuja tarkkuudesta ja hyvästä rytmistä. Tästä on hyvä jatkaa!

Nyt tiedän miten aloittaa keppitreenit ja esineruutu. Aloitin esinetreenin jo äsken iltalenkillä! Tiedän myös miten teen loppusyksyn jälkikoulutuksen: jatkan pellolla, teen suorien lisäksi loivia kaarteita ja loppupalkka tuleekin jatkossa mun taskusta. Lisäksi palkka pitää vaihtaa johonkin mieluisampaan - pitää pistää Neu-tilaus menemään.

Leirillä oli myös Rytmin sisko, serkku, täti ja mummo. Oli hauska nähdä sukulaiskoiria! Kiitos kivasta leiriseurasta kaikille!

Metsäkuvat ovat Erika Pasasen, kiitos niistäkin!

Lähetys kolmannelle jäljelle.















Rytmin hyvä rytmi.















Loppupalkka.















Siskon kanssa hupia!

Kivaa agia

Kusti liitää!

Pitkästä, pitkästä aikaa agilityhallilla. Lauran kanssa rakennettiin Saviojan 2 luokan rata, jossa mm. kolme putkea. Tehtiin rata kahdessa erässä. Parin hutiyrityksen jälkeen Kusti haki kepit vauhdista mallikkaasti. Ei muita ongelmia kuin meidän vakiongelmat eli A:n ylösmeno (pitäisi muistaa aina ottaa haltuun ja rikkoa askeleet ettei pääse ponnistamaan kaukaa) ja tokalla putkella ämpyili kun ohjasin koiran vasemmalta puolelta.








Pitää ryhdistäytyä ja ilmoittaa Kusti kisoihin. Totesin jälleen kerran, että Kusti on kyllä siitä kiva treenikaveri, ettei se mietiskele itsenäisiä liikkeitä vaan menee tasan sinne minne ohjaa. Se saikin viime Agirodussa tittelin "epätyypillinen kerry"... Omaan ohjaukseen vaan terävyyttä ja ajatusta lisää niin hyvä tulee!

Pikku-kikuna eli Rytmi kävi kentällä kahdesti. Ekaksi vaan leikkimässä ja tokalla kerralla tehtiin Lauran avustamana putkea ja paria peräkkäistä "hyppyä".

Leikkasin eilen Kustin parran hetken mielijohteesta hyyyvin lyhyeksi. Se näyttää aika torspolta! Kunhan parta kasvaa paikoilleen, en enää ikinä saksi sitä!

Äly ja sitä seurannut väläys

Nakkasin illalla pennulle puruluun häkkiin, että menisi sinne sitä syömään. Ei se mennyt, ja sitä usuttaessa tajusin sen arastelevan kolisevaa metallihäkkiä. Mun reipas, ahtaisiin paikkoihin hakeutuva koira! Voi äly ja väläys, tosiaan, pelkkä häkin tuominen pari viikkoa sitten kodinhoitohuoneeseen (jossa koirat ovat yksinoloajan) ei käynytkään siihen opettelusta.

No, otin lihapullat avuksi ja häkki muuttuikin sitten Rytmistä nopeasti varsin houkuttelevaksi. Kustikin tuli mielellään apuopeksi näyttämään, miten häkissä syödään herkkuja. Annoin iltaruoan pennulle häkkiin ja näin teen vastedeskin. Häkin pitää olla mieluinen paikka, niin sinne on sitten hyvä rauhoittua esim. reissuissa.

Tuulinen jälki

Aamupäivällä 50 askeleen jälki. Satoi vähän ja tuuli melkoisesti, ja tein jäljen vastatuuleen. Rytmiä hakiessa älysin, että myötätuuleenhan pennun olisi helpompi jäljestää. No, upeasti se ajoi silti. Söi ensin paalulta melkein kaikki, lähti etenemään tarkasti. Sitten kasvoi vauhti ja tuli isompi tuulenpuuska, jarruttelin ja nosti kuonon. Nypytin hihnaa ja palasi nopeasti hommiin ja meni kuin juna palkalle asti.

Kaivoin eilen hyppyesteen esille ja treenattiin toko alo-hyppyä Kustin kanssa. Yritän karsia siltä pois ylimääräistä innokkuutta pompata hypyn jälkeen samaa reittiä takas menemällä nopeasti perään tunkemaan lihapullaa suuhun.

Pari viikkoa sitten tehtiin vielä makkararuutua...

Liimakorva ei anna periksi!

Meillä kuuluu vähän väliä pienen koiran kiljuntaa. Ääni lähtee Rytmistä, joka repii korviaan ja ulisee kivusta. Huokaus.

Rytmin korvat liimattiin kiinni kaksi viikkoa sitten, jotta ne asettuisivat oikeaan asentoon. Kaksi aiempaa liimakorvaani ovat ämpyilleet korviaan maksimissaan päivän ja sitten unohtaneet koko jutun. Mutta Rytmi ei unohda.

Ekalla viikolla se repi toisen korvansa auki, joten jouduin liimaamaan sen uudestaan. Nyt aukeamassa on sitten se toinen. Päättelen tästä, että pentu osoittaa merkkejä hyvästä toimintakyvystään. Asiat hoidetaan loppuun asti.

On tietysti kurjaa, että pentua kiusataan liimakorvilla, mutta tuskinpa kasvattaja arvostaisi pystykorvaista sijoitusnarttua. Onneksi liimailu kestää vain joitakin viikkoja...

Tätä en voi hyväksyä!

Samankokoiset

Rytmi on nyt pienen kerryuroksen eli Kustin kokoinen. Kusti painaa 14 kiloa ja rapiat. Meillä ei ole vaakaa, mutta veikkaisin Rytmin olevan samoissa lukemissa.













Jaa me vai?

Rytmi sai aamuruoan 50 askeleen jäljen päästä. Askeleet olivat harvemmassa. Ei moittimista taaskaan. Älysin kävellä oikeammalla enkä suoraan koiran takana, niin näin työskentelyäkin. Ei se kaikkia nameja syö, ja vauhtia meinaa olla reippaasti. Mutta nokka nousi vain kerran, kun naapurista kuului kattoremppakolaus, ja painui heti takaisin peltoon!

Kusti pääsi pyörälenkille Henkan kanssa. Sen pitäis päästä enemmän touhuamaan ilman niskassa roikkuvaa pentua...

Iltapäivällä harkattiin tottista. Kusti liikkeestä seisomista ja paikalla makuuta, kun leikin Rytmin kanssa. Rytmi leikkii aina vain rohkeammin. En enää leikittäessä istu tai makaa vaan seison, ja hyvin vastustaa sekä tuo rättiä takaisin. Namien kanssa Rytmi teki perusasentoa ja mussa kiinni istumista tulevaa pk-luoksetuloa ajatellen. Mä siis istun siinä vielä ja otan pennun jalkojen väliin liki.

Neljä kuukautta

Laura ja Luka tulivat meille aamulla jäljestämään ja lenkille. Tallasin Rytmille pellolle vajaa 40 askeleen jäljen, nami tutusti joka askeleella kannassa ja kärjessä. Koska kaksi viimeistä jäljestystä olivat katastrofaalisia (rynni, ja jos pidätin, alkoi istua), hain koiran pieni pelko persiissä. Rytmi ajoi jäljen kuitenkin hienosti. En keksi muuta moittimista kuin että ei malttanut enää tsekata viimeisiä askelia, kun näki aamusapuskan jäljen päässä maassa. Tästä lähtien laitan ruoat siis purkkiin ja kätken purkin! Askelväliä pitää kasvattaa ja askelia lisätä. Jäljen jälkeen kiva lenkki.

Rytmi täytti tänään neljä kuukautta! Oiva päivä blogin aloittamiselle. Olen miettinyt tätä jo kauan, ja Lauran kehotus oli viimeinen naula arkkuun.