Airisleiri 2010

Vuoden odotetuin ja hauskin viikko on taas ohi. Olimme koko perheen voimin vaunuilemassa Pomarkussa. Nyt pää pursuaa uusia treeni-ideoita ja intoa, vaikka jälkimmäisen puutteesta emme kärsikään! Yleisenä toteamuksena Rytmistä on sanottava, että helle ja vieraat olosuhteet eivät näkyneet sen käytöksessä. Se viihtyi lepoajat isossa häkissään vaunun edessä mainiosti ja oli aina valmiina hommiin. Kusti oli mukana vain viikonlopun, teki kaksi jälkeä ja aksaa - olipa hauska käväistä radalla sen kanssa! Jollen olisi kiireinen perheenäiti niin...

Rytmin viikko sisälsi neljä metsäjälkeä, pari esineruutua, pari leikitystä ja neljät tottistreenit. Saavutimme myös tämän vuoden tavoitteemme eli osallistuimme Tuomaan Tuoppiin! Näyttely ja totojuoksu jäivät tällä kertaa pääasian eli treenaamisen jalkoihin. Peltojälkikin jotenkin jäi, kun halusin ennemmin metsään/tottikseen. Pellollakin olisi hyvä käydä, mutta taisin kavahtaa kouluttajan nypytystekniikkaa, jota en halua Rytmille tehdä.

Jäljet:

1. jälki: Jälki vanheni 1,5 h. Sisälsi pari kulmaa ja neljä keppiä. Jana oli muistaakseni ok, ja kepitkin nousivat. Tätä jälkeä vaivasi vauhti eli juoksenneltiin Rytkösen kanssa kuin hirvet konsanaan. Sain Lexalta neuvon muistaa itse kävellä.

2. jälki: Oli kai aika samanmoinen kuin ensimmäinen. Rytmi jäljesti liina kireänä 97 % jäljestä, koska muistin edetä kävelyvauhtia. Koiralla oli tosi kova motivaatio jäljestää, mutta kaikki kepit nousivat myös. Kulmia ei ylitetty, koska himmailin.

3. jälki: Kolme kepakkoa, yksi kulma. Tämän jäljen Rytmi ajoi jo hitaammalla vauhdilla. Toinen keppi jäi nousematta todennäköisesti siksi, että Rytmi otti hajun makkaranpalasta, joka oli vähän edempänä. Siis: ei makkaraa liian lähelle kulmia tai keppien jälkeen! Keppi oli myös ohut, mistä Lexa neuvoikin, että ne saavat olla pari senttiä paksuudeltaan. Hyvä tietää!

4. jälki: Janaharjoitus eli kolme lyhyttä jälkeä ja jäljen päässä keppi. Janat olivat ehkä 10-15 metrisiä. Jäljet eivät vanhenneet kauaakaan, minkä huomasin heti koirasta. Mukavaa havaita, että on oppinut hiukan lukemaan koiraa jäljellä. Kolmannella jäljellä joutui hakemaan keppiä ja työskenteli sinnikkäästi kunnes löysi, hyvä. Kaikilla lähetyksillä eteni hyvin suoraan ja poimi jäljen oikein. Hyvä hyvä! Nyt vaan pidentämään janoja.

Esineruudut:

Eka ruutu oli aika suuri. Lähetin Rytmin oikeaan takakulmaan. Se lähti tahmeasti matkaan. Irtosi kuitenkin taakse ja näytti poimivan jotakin, jonka jälkeen lähti tulemaan kovaa kohti. Kehuin, ja koira tuli suu tyhjänä. Mitä ihmettä? En uusinut lähetystä, vaan kävelimme ruudun sisään. Rytmi meni uudestaan samaan kohtaan, nosti esineen (vieras lompakko) ja toi sen mulle.

Toinen ruutu oli kapea ja syvä. Vieras pieni lelu vasemmassa takakulmassa. Jälleen lähtö oli hiukan tahmeampi kuin kotitreeneissä. Eteni kuitenkin hyvin, teki töitä, nosti ja palautti suoraan. Jee!

Leikitykset ja tottis:

Rytmi osallistui kahteen leikitykseen ja oli hommasta kovasti tohkeissaan! Taisteli kivasti ja molempien leikitysten jälkeen se kantoi lelua rinta rottingilla pitkään, mitä ei yleensä tapahdu.

1. tottis sisälsi paikallaan oloa. Kokeilimme nousuongelmaan ensin sitä, että vilkuiluun puututaan mun kiellolla. Se toimi ekan kerran, mutta sen jälkeen Rytmi ei noteerannut mun kieltoa. Sitten testattiin, että kun koira nousee, Suski käskyttää sitä vierestä. Suski kyseli, mitä Rytmi kestää, ja mä sanoin sen olevan tosi herkkis. No ööö, se nousi ja oli häntä pystyssä eikä noteerannut Suskin käskyä miksikään. Eli ei mikään kaunosielu kuitenkaan. Seuraavaksi Rytmi pistettiin liinaan, ja sitten mulle onkin epäselvää, mitä tapahtui, sitä taidettiin nyppäistä nousemisesta. Joka tapauksessa päädyimme siihen, että kriteeri on nouseminen, ei vilkuilu. Treeni päätettiin onnistumiseen.

2. tottis sisälsi jälleen paikallaan oloa uusin kuvioin. Liina maaruuvin läpi, jotta pakote (pieni nyppäys) tulee oikeaan suuntaan. Jutta oli liinan päässä ja Poutiaisen Hannu mun peilinä. Ensin tehtiin ilman häiriötä, sitten häiriönä oli jalkapallopeli, Rytmi vilkuili mutta pysyi. Seuraavaks kentälle tuli Antti leikkimään malin kanssa. Rytmi haukkui ja nousi, Jutta nyppäisi ja komensi, mutta Rytmi ei edes vilkaissut Juttaa. Menin koiran luo, toruin ja pistin uudestaan maahan. Antti jatkoi leikkiä ja nyt koira pysyi, palkkasin, kun katsoi tarkkana ja rauhallisena vaan mua. Huvä treeni! Yhdessä vaiheessa sen vierestä muuten käveltiin (odottamaton häiriö), ja pysyi senkin.

3. tottiksessa halusin kokeilla iskunoutoa eli kapulan nopeaa ja virheetöntä nostamista. Tämä ei toiminut Rytmillä, koska se ei irrottanut kapulasta päästäkseen leikkimään - palkan pitäisi olla siis täytettävä patukka tai sukka, jossa on namia, pitää kokeilla.

4. tottiksessa karsittiin Rytmin hyppäystä kun sanon seuraa-käskyn. Treeni oli varsin hauska, koska kerta kerralta sen hyppy tuli alemmas kunnes jäi kokonaan pois. Ihan huippu. Tämän jälkeen tehtiin henkilöryhmän lähestymistä niin, että palkkasin aina lähempänä ja taas uusi lähestyminen. Kontakti ei tippunut kertaakaan, lopulta menimme ryhmän läpi. Hyvä hyvä!

Tottikseen sai tosi paljon ideoita muiden treenejä seuraamalla. Muutenkin muiden treenejä (ja etenkin airisten) oli mahtavaa seurata, esim. Eilan ja Aarnen seuraaminen saa sydämeni läpättämään. Tässä jotain, mitä en ole jo unohtanut:

- Noudon pilkkominen neljään osaan: vauhtinouto, iskunouto, pito ja luovutus. Luovutuksessa kapulan kevyt heilutus ennen irti-käskyä, jotta koira oppii tiukentamaan otetta kun kädet lähestyvät kapulaa.

- Takapään käyttö (raippa, namit tai nypytys) ja vasemmalle käännös (toimii myös täykkärissä). Rasian kannet maahan. Itse pitää kääntyä vasemman kautta. Joka rasialla ympäri kunnes vikalla pelkkä vasemmalle käännös.

- Liikkeiden pilkkominen. Esim. jättävissä liikkeissä palkka myös ennakoivasta osiosta! Tuomarin tervehdyksessä palkka ihmisen lähestymisestä jne. Tämä oli tosi iso oivallus mulle!

- Pennun luoksetulo: ollaan vastaanottamassa kuten kokeessakin, ihan lopussa kyykkyyn ja namia käsistä.

- Liikkeestä seisominen: opetus: oikea käsi vetää, karkaa ja palaa terävästi eteen, koira pysähtyy, käsky + palkka. Kun osaa käskyn, niin lelun heitto sen taakse.

- Myös liikkeestä istumisessa palkka aina koiran taakse, maahamenossa etutassujen väliin.

Tuomaan Tuoppi:

Päivä oli tosi kuuma, ja osanottajalista eli suuntaan jos toiseen koko päivän. Päätin että me mennään enkä peru, vaikka kaikki onkin niin keskeneräistä. Onhan nyt tavoite saavutettava, ja palkkaaminenhan oli sallittua!

Jännitti melkoisesti. Arpaonni suosi meidät ensimmäisiksi, mitä olin toivonutkin. Kävin Kikan neuvosta uittamassa Rytmin ennen kisaa - oli paahtavan kuuma! Tuomarin tervehdys meni heti hanurilleen, toisella yrityksellä Rytmi pysyi maassa, pomppasi tosin kun olimme jo kätelleet. Lähdössä pomppi ja kaivoi patukkaa taskustani, ou jee. Sain sen lopulta perusasentoon ja aloitimme. Rytmi seurasi tosi hyvin. Käännöksistä en osaa sanoa muuta kuin että toinen täyskäännös oli tosi hyvä. Henkilöryhmässäkin se piti yhä kontaktin hienosti! Sen pysähtymisessä se jäi seisomaan.

Jäävissä liikkeissä alkoivat suuret vaikeutemme. Se ei istunut, vaan meni maahan. Otin uuden yrityksen, jolloin istui, annoin kyllä ison vartaloavun. Kun käännyin katsomaan sitä, se oli muhun selin ja kaivoi takapuoltaan! Joku oli pistänyt sitä, paarma, ampiainen, joku. Mun oli vaikea saada sitä mukaan. Tsekkasin sen takapäänkin. Olikohan tämä se vaihe, jolloin ymmärsin myös poistaa sen remmin, mikä olisi pitänyt tehdä jo alkuunsa. No, lopulta tehtiin liikkeestä maahanmeno. Luoksetulossa tuli hieman vinoon. Siitä pompahtamalla perusasentoon, joka oli myös sinne päin.

Paikallaanolossa Rytmi nousi pari kertaa kunnes menin sen seuraksi - en halunnut enempää nousemisia.

Hämmästys oli melkoinen, kun voitimme pytyn tällä suorituksella. Olen todella iloinen Rytmin innosta tehdä töitä. Kun kisa ei sujunut odotetusti, itsellä meinasi nousta ärtymys, ja sen huomasi tuomarikin. Näin ei saa ikinä tapahtua. Puolustuksekseni sanon, että olin jännityksestä ihan pihalla. Mukavaa kuitenkin tietää, että pystyin ajattelemaan, puhumaan, jopa laskemaan, vaikka jännitti niin sairaasti. Ja että me tehtiin se kaikkien niiden airisihmisten katsellessa. Tämän perusteella uskallan mennä BH-kokeeseenkin. Se on nyt poistettu tämän vuoden tavoitteista, koska meillä on niin paljon tehtävää. Treenaillaan rauhassa vaan! Tuomari eli Eilakin kommentoi Rytmin olevan vielä ihan vauva - ja niinhän se onkin, taitava, iloinen, ihana koirani!

Leirirypistys

Takana on viikko airisleiriä Pomarkussa koko perheen kanssa. Oli hienoa, upeaa, mahtavaa - ei sitä turhaan odottanut kuukausitolkulla! Molemmat koirat saivat hyviä treenejä joka päivälle. Paikalla olivat myös kaikki airistreenikaverit ja joukko Rytmin sukulaisia, mm. äiti, mummo ja neljä sisarusta. Kouluttajat olivat huippuja, ja sain paljon palautetta ja tärkeitä vinkkejä taas etiäpäin. Ja vaunuelämä oli mukavaa, meidän on ehkä sijoitettava omaan vaunuun... Iso kiitos vaunun lainaajille! Saatiin myös shoppailtua treenikamoja ja airisvaatteita. Ja yksi ongenkoukku irrotettiin Rytmin kankusta Jutan ja Kaisan avulla ilman ell-reissua. Jäi onneksi pintanaarmuksi.

Kusti aloitti leiritreenit jälkihommilla. Se teki yhteensä kolme metsäjälkeä ja on Lexan mukaan lupaava pakkaus törkeän ahneutensa ansiosta. Jälki on sille hyvää aktivointia vaikkei siinä mitään kisatavoitteita olekaan. Kusti kävi myös ruudussa kerran. Henkka aloitti agiuransa Kustin kanssa ja päätti leirin kisaan. Henkka on lupaavampi ohjaaja kuin mä oon ikinä ollut. Olen tosi ylpeä meidän pojista! Saa nähdä, miten ura tästä jatkuu...

Rytmi kävi Korrin Juhalla leikitettävänä. Se saalisti hyvin. Uskaltauduin kerran Suskin pk-tottikseen, ja koira oli siinäkin mainiossa vireessä. Nyt tiedän, miten sen kanssa jatkan. Rytmi ajoi viisi jälkeä ja ilmaisi viimeisellä neljä keppiä pyytämättä. Jäljellä mun pitää jatkossa muistaa helpottaa treenejä, jotta motivaatio säilyy. Janalla en saa rynniä jäljen päälle. Oon Lexan mukaan vähän ahnehtinut, mitä osasin odottaakin. Sama koskee ruutua. Ruutuun lähetyksessä rauhoittelu pois ja säpäkkyyttä peliin. Yritän siis korostaa motivaatiota jatkossa kaikilla treenattavilla alueilla.

Rytmi osallistui trimaamattomana leirinäyttelyyn ja sijoittui lemmikkiluokassa viimeiseksi. Huomasin, etten jaksanut seurata koko touhua ollenkaan. Rytmi esiintyi hienosti Katsun esittämänä. Tässä arvostelu:

Kirsi Sainio: "Vuoden ikäinen vielä hieman kehittymätön narttu. Oikea purenta, hyvä pää ja ilme. Hieman matalalle kiinnittyneet korvat. Hyvä kaula ja säkä. Tasapainoiset kulmaukset. Vielä aavistuksen pitkä runko. Pyöreyttä lanteissa. Hyvä häntä, hieman matala hännänkiinnitys. Liikkuu tasapainoisesti. Hyvä karvapeite, vielä hieman nokinen tan-väri. Esiintyy hyvin."

Oreniuksen kurssilla

Taivaallista päästä pitkästä aikaa agilitykentälle niin, että joku katsoo perään, kommentoi ja neuvoo. Osallistumme Kustin kanssa tänä viikonloppuna siis Juha Oreniuksen kurssille. Ekana päivänä tuli kauhea hiki ja hengästys sekä mahtava fiilis. Saatiin loistoneuvoja juurikin haltuunotoissa ja niiden ajoituksessa. Kusti hyppää suoraan ja pitkälle, aikaa saisi nipistettyä paljonkin kunhan vaan muistaisin olla hereillä ja ohjata, kaiken aikaa. Jes, huomenna lisää!

HYL & tulos!

Kustin kanssa ATT:n kisoissa mageessa uudessa hallissa. Oli kiva juosta keinonurmella! Eka rata oli karsea. Olin myöhässä ekassa kiemurassa. Kusti oli kovasti menossa puomille eikä sinne minne halusin. No, positiivista, että se lukee rataa siis vähän ainakin, olen joskus nimittäin epäillyt sen radanlukutaitoja... Keinuilla käsittämätön kämmi, se vaan juoksi keinun sivuun vaikka mielestäni olisi pitänyt kyllä esteelle löytää! Sitten tökkikin kepeille meno, haki väärän välin, vaikka yritin rauhoittaa tilanteen ja antaa sille myös riittävästi tilaa. Keppien lopulla harppasi yhden välin enkä lähtenyt sitä korjaamaan, siitä HYL. Tällä radalla positiivista oli onnistunut A. Nyt näin kyllä itsekin, miten laajoja kaarroksia Kusti tekee, kun vaan niistä sais nipistettyä, paranisi ajatkin. Se on mun homma, saada tehokkuutta ohjaukseen.

Toinen rata sujui paljon paremmin. A taas upeasti, kepeillä avokulma ja hienosti haki! Toiseksi viimeisellä esteellä (hyppy) harmittavaa epäröintiä, koska yritin takaaleikkausta. Kusti on niin herkkä jätkä, että se pitäisi osata tehdä taiten! Siitä vitonen ja hyvällä fiiliksellä kotiin. Sijoituksesta en tiedä, mutta ihanneaika alittui puoli sekuntia.

HYL & HYL

Meidän kisaura kakkosluokassa ei alkanut kovin loistokkaasti - molemmilta radoilta hyllyt. Oltiin Kustin kanssa tänään siis Lohjalla. Eka rata oli hyppyrata, jossa oli pari mielenkiintoista kohtaa. Esteet olivatkin radalla jotenkin ihan eri paikoissa kuin kuvittelin, mystistä! Ohjaus tökki siis pahemman kerran. Kepeille meno epäonnistui, yllätys. Viimeiset neljä estettä ovat hämärän peitossa: en yhtään muista, mitä siinä sekoilin. Taisi vähän jännittää!

Agilityrata sujui jo vähän paremmin. Se oli kivan simppeli. Tuntui ihanalta päästä juoksemaan radalle, ja pystyin keskittymään ohjaukseen! Tälläkin kertaa homma kaatui kepeille. Kusti myös hyppäsi pois keinulta, mitä ei ole koskaan tapahtunut! Miksi? Harmi, ettei voinut ottaa heti uusiksi, sillä tuomari oli kieltänyt kontaktitreenit radalla. Mikä on tietenkin ihan ymmärrettävää. Mutta: A meni täydellisesti!

Mitä opin tänään?
* Kusti toimii myös maneesissa
* Jos epäröin, ehdinkö johonkin ennen koiraa, en ehdi. Eli turha yrittää...
* Kepeillä en voi enää yrittää antaa Kustin itse etsiä oikeaa aloitusväliä: se on pakko ottaa haltuun ajoissa ja olla siinä tukena!

Todistettavasti tämä on onnistunut kisoissa ainakin kerran! (Kuopiossa elokuussa 2007 ja nousu kakkosiin...)

Viime hetken viilausta

Ei ollut jotenkin yhtään fiilistä ajaa aamulla hallille huonosti nukutun yön jälkeen. Sain kuitenkin itseni ruoskittua paikalle. Tajusin nimittäin, että pitää testata miten kauas voin Kustin jättää, jos hyppyrata alkaakin jollain suoralla estesarjalla. Pistin kolme hyppyä ja kepit suoraan linjaan. Kyllä se Kusti kestää näköjään jäämisen kolmenkin esteen taakse, mutta en tajunnut, miten herkkä se on mun käsien asennolle. Kun laskin käden liian aikaisin, se tiputti kolmannen riman(!).

Se etsi kepeille menon hyvin, olin sitten kummalla puolella tahansa. Tai no, hyvin ja hyvin. Se pysähtyy siinä ja haukkuu, epävarmuutta siis on, varmaan mun syytä. Mitenköhän me saatais tämä sujuvaksi? Tehtiin myös A:n kontakteja. Ei huvittanut tehdä enempää, sillä jostain syystä se haisteli kauheasti. Tätä käytöstä meillä ei ole koskaan ennen hallilla ollut, ja kiinnitin asiaan jo viimeksi huomiota. Onko syynä pitkä tauko vai onko hallilla ollut juoksuisia narttuja...?

Rytmin kanssa leikin varovasti. Tehtiin taas myös perusasentoa, kontaktin pitoa ja maahanmenoa.

Näillä asuilla meitä nöyryytetään kylmässä hallissa!

Hallilla

Ajoin koirien kanssa aamulla hallille. Menin ilmoittamaan Kustin kisoihin, niin treenatakin täytyis! Kuten kuvasta näkyy, viimeksi on kisattu elokuussa 2007. Otin sen kanssa kepeille menoa parista eri kulmasta, piti taas hakea onnistumista. Lopulta sain onnistumaan, kun ymmärsin itse hidastaa ajoissa ja antaa sille tarpeeksi tilaa hakea oikea väli. En vain saa rynniä keppien viereen! Tein puomia niin, että varmistin ylösmenokontaktin pistämällä renkulan puomille. Sitä ei ehkä olisi edes tarvittu, sillä Kusti juoksi kauniisti puomille kuten pitääkin. Se on siis muutaman kerran pompannut tässä, enkä halua siitä samanlaista ongelmaa kuin A:sta! A:n ylösmenot onnistuivat tänään myös hyvin.

Kikuna (=Rytmi) pääsi kentälle leikkimään ja tekemään putkea. Rynni putkeen ihan oma-aloitteisesti, hmm... Viereisellä kentällä treenasi dallu, mutta Tsikutsiku leikki mun kanssa hyvin siitä huolimatta. Se sai harjoitella myös kierrä-käskyä lihapullilla ja hyppyesteen siivekkeellä. Jäähdyttelylenkin jälkeen hallin piha täyttyi villakoirista, joille Rytmi meinasi räksyttää. Puutuin tähän heti, ja sen jälkeen osasi olla ihan nätisti. Pitäisi oikein asiakseen käydä kaupungissa ja vaikka missä ihmettelemässä liikennettä ja muita koiria, ettei pääsisi pentu metsittymään!

Rimojen tippuminen ei ole meidän ongelma...

Kivaa agia

Kusti liitää!

Pitkästä, pitkästä aikaa agilityhallilla. Lauran kanssa rakennettiin Saviojan 2 luokan rata, jossa mm. kolme putkea. Tehtiin rata kahdessa erässä. Parin hutiyrityksen jälkeen Kusti haki kepit vauhdista mallikkaasti. Ei muita ongelmia kuin meidän vakiongelmat eli A:n ylösmeno (pitäisi muistaa aina ottaa haltuun ja rikkoa askeleet ettei pääse ponnistamaan kaukaa) ja tokalla putkella ämpyili kun ohjasin koiran vasemmalta puolelta.








Pitää ryhdistäytyä ja ilmoittaa Kusti kisoihin. Totesin jälleen kerran, että Kusti on kyllä siitä kiva treenikaveri, ettei se mietiskele itsenäisiä liikkeitä vaan menee tasan sinne minne ohjaa. Se saikin viime Agirodussa tittelin "epätyypillinen kerry"... Omaan ohjaukseen vaan terävyyttä ja ajatusta lisää niin hyvä tulee!

Pikku-kikuna eli Rytmi kävi kentällä kahdesti. Ekaksi vaan leikkimässä ja tokalla kerralla tehtiin Lauran avustamana putkea ja paria peräkkäistä "hyppyä".

Leikkasin eilen Kustin parran hetken mielijohteesta hyyyvin lyhyeksi. Se näyttää aika torspolta! Kunhan parta kasvaa paikoilleen, en enää ikinä saksi sitä!