Hevoshullun aamupäivä

Käytiin Rytmin kanssa tutustumassa Lauran upeaan hevoseen, Al Bundyyn! Meille molemmille hyvä hevoskokemus. Rytmi ei jännittänyt pätkän vertaa vaan olisi kovasti halunnut leikkiä Bundyn kanssa. Bundy ei Rytmistä piitannut, mutta se ei Rytmin tunteita haalistanut. Oli kiva nähdä miten reipas Rytmi tässäkin uudessa tilanteessa oli! Olisi pitänyt olla kamera!

Sitä ennen Rytmi kävi metsälenkillä Pennin kanssa ja moikkasi myös Rommia ja Lukaa. Laura neuvoi meitä noutojutuissa ja naksuttimen käytössä. Rytmi oli vähän kuutamolla ja syljeskeli nameja pois. Syy selvisi, kun päästiin kotiin: se yrjösi muovihanskan. Seassa oli myös tuotelappu jostain Inkerin vaatteesta. Hyvä että tulivat ulos, ja kiva tietää tällaisista taipumuksista...!

Kentällä

Käytiin Rytmin kanssa Haunisissa ja saatiin Kirsi ja Maisa seuraksi. Kävin kerran vain leikkimässä, Rytmi syttyi mukavasti. Toisella kertaa harjoiteltiin eteenmenoa niin, että Kirsi hetsasi ja vei lelun parinkymmenen metrin päähän. Tosin ekalla kerralla ampui jonkun hajun perään, mutta tuli tänne-käskyllä hienosti takaisin. Seuraavat kerrat irtosi hyvin ja oikeaan suuntaankin vielä. Vikalla kenttävisiitillä Rytmi teki pari luoksetuloa ja sai kuljettaa lelun autoon.

Kierrettiin vielä allas ympäri. Sitä lenkkiä en ookkaan tehny kohta pariin vuoteen! Oli kiva fiilistellä tutuissa maisemissa. Kun asuin Turussa, kävin Kustin ja Kertun kanssa Haunisissa lenkillä melkein joka toinen päivä.

Sinäkö se oot? Rytmin & Maisan ensikohtaaminen sitten pentulaatikon viime syyskuussa.

Hyvää pikkujoulua!

Koirat saivat joululahjat etukäteen: uudet pedit! Niillä kelpaa makoilla, kun isäntäväki on poissa.

Kustilla on kerrynvärinen...














Rytminkin pedin sävy sopii turkkiin.



















Mutta mieluiten Rytmi ottaa lepoa mun pikkujoululahjoilla, uusilla sohvatyynyillä...














Ps. Pentukurssilla oli liikaa jengiä väärinkäsityksen takia, ja pääsemme radalle uudestaan!

Pettymys

Pentukurssi oli eilen hienoinen pettymys. Pohjustan vähän: istun ensiksi autossa tunnin huutavan beiben kanssa, jotta saan auton käyttööni pentukurssille pääsyä varten (heitin siis Henkan töihin). Seuraavaksi perehdytän 17-vuotiaan lapsenvahdin Inkerin hoitoon ja jännitän, miten molemmat pärjäävät. Lopulta pääsemme Rytmin kanssa hallille, jossa on jostain syystä tuplamäärä koiria, ainakin tusina. Siis niin paljon, että eipä siellä mitään mahdu tekemään törmäämättä muihin.

Koiramäärä vaikuttaa eniten sisältöön: tällä kertaa aiheena on agility, ja suurin osa ajasta menee siihen, kun odotamme vuoroamme. Saldo: ylitämme maassa olevan riman kolme (3) kertaa ja Rytmi menee putken läpi kolme (3) kertaa. En jää odottamamaan viimeistä ohjelmanumeroa, pujottelua neljän kepin kanssa, koska lapsenvahti soittaa, ettei saa Inkerin itkua loppumaan.

Mistä oikein maksoin? Kurssimaksun lisäksi bensakin maksaa ja niin myös lapsenvahti. Tästä kerrasta lähtee kyllä palautetta. Jos olisin ollut fiksu, olisin jättänyt koko kerran väliin: agilityn alkeita voidaan onneksi treenata keskenämme oman seuran hallillakin. Puuh.

Trimmausta ja treffailua

Rytmi pääsi sunnuntaina Katsun käsittelyyn ja siitä tuli oikein nätti. Kiitti Katsu! Oli hauska nähdä, miten Rytmi mielisteli Oona-mummoa kiemurtelemalla korvat luimussa maan tasalla.

Tänään Siiri-serkku ja Maisa-sisko kävivät meillä temuamassa. Maisa ja Rytmi ovat suunnilleen yhtä korkeita. Ennen lenkkiä Rytmi sai hakea palloa metsästä: kasvatin matkaa vähän. Oona juoksi pallon metsään eli pääsin heti lähettämään. Toi suoraan mulle eli ei tarvinnut hinata liinassa. Kehitystä on siis tapahtunut!

Metsälenkillä riittikin sitten hepuleita ja rajua menoa. Nyt täällä on yksi tosi väsynyt airis, mutta vastapainoksi yksi kerry täynnä intoa.

Kuvista ei tullut kuin suttua, koska päivät ovat pimeitä. Laitetaan siis yksi video:

Rytmi on ihqu

Rytmi oli eilen pentukurssilla tosi kivasti. Sai olla pari kertaa mallikoirana ja oli kouluttajan mukaan "tosi kiltti terrieri(ksi)". No tietenkin se on! Tällä kertaa treenailtiin kontaktissa kävelyä, piti pujotella ihmisten ohitse. Se ei ole ihan niin helppoa, sillä Rytmi rakastaa kaikkia ihmisiä yli kaiken. Lopuksi pistettiin koira istumaan ja käteltiin vierasta, oikein hyvä harjoitus! Harjoiteltiin myös pysähtymistä. Huomasin, että "odota" käsky (käytetään aina, että koirat pysyisivät tuulikaapissa lenkin jälkeen hetken) on hyvin iskostunut mieleen.

Rytmi taitaa olla aika mielissään, kun saa kurssilla olla mun jakamattoman huomion kohteena. Naurattaa, kun se kiehnää selällään mun jaloissa, ei ole suloisempaa otusta! Lisäksi se herätti hilpeyttä, kun joutui odottamaan hetken seinään kytkettynä. Kaikki airisihmiset tietävät, millaista mouruamista koirasta lähtee, kun sillä on toooosi tylsää hei...

Kotosalla ollaan naksuteltu ja ihmetelty, mistä sen sit tietää, kun koira on oikeasti ehdollistunut naksulle. No, pitää kysellä viisaammilta. Huomaan taas toistavani aina vaan samoja juttuja koiralla. Ollaan siis tehty perusasentoa, maahanmenoa ja istumista. Ja leikitty. Mutta jotain uutta tarttis keksiä ja päästä etenemään! Tänään lenkillä Rytmi huiteli kauempana kuin ennen, siis oikeasti pitkällä. Harmi kun vaunujen kanssa ei pääse piiloutumaankaan että sais säikytettyä.

Mun päivitysinto alkaa laantua, mutta toivottavasti saan blogin pidettyä pystyssä.