Koin vuodenvaihteessa ilmastoherätyksen, joka on vienyt kaiken energiani. Koiranjalostus on alkanut tuntua minusta vastenmieliseltä ja turhalta touhulta, koska siihen liittyy elämän kannalta liikaa ikäviä asioita. Airisten terveystilanne on karmiva. Ja Rytminkin ihon kanssa on ollut vaikea talvi, kaikesta pakkasesta huolimatta.
Työt alkavat ihan kohta. Kunhan lumi sulaa, pääsee taas jäljestämisen ja ruutuilun kimppuun. Ehkä tottismoottorikin hyrähtää sitten käyntiin? Kesäleirille aion lähteä tänä vuonna yksin.
