Lepoa

Rytmillä oli revähdys oikeassa kintussa. Kipulääkkeet kehiin ja remmiliikuntaa seuraavat kolme viikkoa. Höh, just kun päästiin vauhtiin. No ei toi tottista ja jälkeä estä.

Eilinen peltojälki meni höhhöilyksi, ei siitä sen enempää.

Maastossa vapun alla

Tänään oltiin Heidin ja Jussin kanssa pellolla. Rytmi kävi ensin esineruudussa (30x50), jonka takakulmissa esineet. Haki koneena molemmat, toka esine oli muuten Jussin kännykän autolaturi. Johto vaan roikkui suupielessä. Hienoa!

Sitten testattiin peltojälki. Alussa olin hukassa, ja koira pääsi pyörähtämään. Oikea rytmi löytyi kuitenkin molemmille, meni löysällä liinallakin. Ja osasin ohjata eli puutuin heti kun skippasi. Sain Rytmin jäljestämään kauniisti askeleet juuri ennen keppiäkin, jee. Kaunis ilmaisu.

Rytmi ja Toivo tykkäävät toisistaan kovasti, pääsivät taas rallattelemaan.

Pellolla

Oltiin tänä aamuna pellolla uusien tuttavuuksien, Jussin ja Rytmin Toivo-serkun, kanssa. Tein Rytmille "suoran" eli vahingossa vähän kiemuraisen jäljen pellolle. Jäljen painuessa Rytmi haki hyvin kaistaleen perukoilta yhden esineen (vauvan lenkkari).

Olin unohtanut paalulta makkarat. Rytmi alkoi jäljestää toiselta askeleelta. Huteja tuli ehkä kaksi, muuten olin hereillä. Ei ollut taaskaan vauhtia yhtään, mahtavaa. Juhanin huomioita: Rytmi haistoi askeleen kannasta asti, ja jäljestys kärsi vähän, kun jäljellä tuli kiemuraa vastaan.

Tottiksessa olen tehnyt erityisesti liikkeestä seisomista ja kapulan pitoa & luovutusta.

Energetics-leiri

Suunnitelmat muuttuivat lasten sairastelujen takia niin, että suuntasinkin Punkalaitumelle viikonlopuksi Rytmin kanssa kaksin. Ohjelmassa oli peltojälkeä ja tottista Hannun (Appelsiin) kanssa ja pieni esineruututreeni Katin ohjauksessa.

Rytmi oli kahdesti pellolla. Eka jälki opetti, että olen tampannut huonosti, liian suuri ja harva askelväli. No, oppia ikä kaikki. Toisen jäljen osasin jo talloa, ja ohjauskin sujui hyvin ekaa kertaa elämässäni, heh heh. Rytmi söi maasta kaiken eikä ollut niin hätäinen. Hannun mielestä vauhti onkin johtunut siitä, että jäljestyksen rytmi on ollut sillä hämärän peitossa, ja näin pakka on hajonnut. Näillä eväillä peltojälkeä on hyvä jatkaa, vaikka metsä on yhä se ykkösjuttu.

Tottiksessa perjantaina vähän seuruuta, lauantaina paikallaoloa, seuruuta, henkilöryhmää (koira oli tosi hyvässä tilassa), sunnuntaina ruudun jälkeen seuruuta, hlöryhmää ja luoksetuloja (alkoi olla Rytmistä veto pois, teki mutta vähän löysästi). Hannu antoi Rytmin seuraamisesta hyvää palautetta, se onkin parhaimmillaan munkin mielestä tosi jees. Paikallaolotreeni oli hyvä myös.

Esinetreeni meni hyvin kans, haki kaksi esinettä vauhdilla. Toinen oli takana, sen toi ensin, lähiesineelle luulin lähettäväni suoraan kohti, mutta olinkin lähettänyt sivusta, ja kun kutsuin koiraa takaata, niin nosti lähiesineen palatessaan. Oli kyllä hyvä.

Noin muuten leiri oli hyvinkin yksi parhaimmista, joilla olen ollut. Oli mahtavaa olla koolla "omalla" jengillä, seurata uusimman pentueen menoa, tavata vanhoja ja uusia tuttuja... ja tietty purkaa traumoja, joita tämä hassu harrastus voi joskus aiheuttaa. Eli saipa nauraa pitkästä aikaa oikein kunnolla. Uusia treenikavereitakin taidettiin saada. Ja palasin kotiin muuten vuotta vanhempana. Iso kiitos kaikille huippuleiristä!

Airis vei naista peltojäljellä

Talloin taas suoran pellolla, makkaraa joka askeleella. Hohhoijaa, ei ole kyllä meidän laji tuo. Lähtö oli rauhallinen, ja Rytmi eteni kauniissa tahdissa, mutta monta monta monta askelta jäi nuuskaisematta enkä osaa näköjään vaatia. Onneksi tavoitteemme ovat muualla, kyllä tulis muuten itku. Kuitenkin se työskentelee hyvin, nokka tuhisi ja oli hyvässä vireessä kaikin puolin. Homma on siis minusta kiinni... Ilmaisi päässä olleen namirasian nopeasti JA suoraan! Jotain mukavaakin siis. Pitää päästä äkkiä metsään pyyhkimään tämä orastava masennus pois. Ei tää muille niin vaikeaa ole. No, ruohopohja oli aika korkea, se varmaan vaikeutti, koska lyhyemmässä kohdassa työskentely oli tarkkaa. Seli seli.

Kustin kainalosta löytyi eilen iso punkki, yäk! Uusin punkkikarkotteet illalla molemmille.

Paikkailua

Oli pakko päästä uudestaan pellolle korjaamaan keskiviikkona tekemiäni mokia. Välihuomautuksena: kyllä maalla on mukavaa. Mulla on sadan metrin päässä loistava pelto, jonne sain luvan naapurin isännältä. Henkka lähti Inkerin kanssa muskariin, ja me mentiin Esterin kanssa aamukävelylle pellon laitaan jälkeä tekemään. Kun palasin hakemaan koiraa, tyttö nukahti aamutorkuille ja odotti siis rauhassa kun ajettiin jälki. Useimmiten siis sujuu!

Siis, ei keppejä, vaan lopussa namirasia. Jälki oli suora, joka askeleella makkaraa. Tavoitteena saada Rytmi tarkastamaan joka askel. Muistin kaikki opetukset eli esim. askelväli oli pidempi. Tällä oli myös vaikutusta eli ohjaaminen oli helpompaa!

Koira oli lähetyksessä rauhallinen. Söi paalulta kaikki makkarat. Lähti jäljestämään rauhassa. Olin tarkkana ja kiristin liinaa, kun yritti harppoa. Tällöin tarjosi maahanmenoa, ja ohjasin kädellä askeleelle. Myös kehuista tarjosi välillä maahanmenoa. Paikoin jäljesti superisti, kuulin nenän käytön ja liina oli löysällä. Tämmöisten pätkien jälkeen mulla herpaantui keskittyminen, ja annoin (?!?!) sen skipata askeleita, "koska se juuri äsken meni niin hyvin"? Tähän tapaan huomasin aivojeni toimivan. Paikoitellen en myöskään nähnyt askeleitani, ja sekin saattoi aiheuttaa huteja. Lopussa vauhti kiihtyi, mutta sain vaadittua viimeisen askeleet. Ilmaisi rasian buenosti (suoraan!).

Tästä on hyvä jatkaa! Mulla on onneksi itselläni nyt varmempi olo pellosta eli tiedän lopulta, mitä ja miten me siellä tehdään. Näitä treenejä vaan silloin tällöin, ja katsellaan, mikä on niiden vaikutus metsässä.

Eilen illalla paikallaoloa ja noutoa. Paikallaolosta mulla on todella hyvä mieli, olemme edistyneet selkeästi! Noudossa yhdistelin palasia ensimmäisen kerran eli otin luovutusasentoon asti, tosin en ottanut pitoa vielä tähän syssyyn. Himmee treenihimo on muuten iskenyt!

Pellolla

Rytmi oli aamulla peltojäljellä. Jutan ja Heidin vinkkien avulla on helpompi jatkaa tästä. Isoja opetuksia: suurempi askelväli helpottaisi omaa ohjausta, liina pitää pitää lyhyenä, EI keppejä muualle kuin yksi loppuun, kun nameja on kuitenkin joka askeleella. Tyhmä minä, jos treenataan tarkkuutta, niin treenataan tarkkuutta, ei siihen tarvitse sotkea ilmaisua. Rytmi oli hyvä. Viima-serkku 8 vkoa oli myös mukana, ja Rytmi teki sen kanssa tuttavuutta treenien jälkeen.

Sitä ja tätä ja tota

Perjantaina oltiin peltojäljellä (uusi lähipelto, tosi kiva). Jälki jäi aika lyhyeksi, ja siellä oli kaksi keppiä. Yritin ohjata tarkasti, mutta jotain taas tapahtui, ja lopputuloksena mulla oli hyvin hämmentynyt olo. Pitää saada pellolle joku osaava mukaan. Ilmaisi kepit hyvin. Mun pitää miettiä mitä sieltä pellolta haluan, tarkkuutta joo ja ilmaisujen suoristamista, mutta haluanko että se menee joka askeleen vai sallinko jotain muuta.

Eilen kokeiltiin springeriä, ja Rytmi ravasi pyörän vieressä kuin olisi tehnyt sitä ikänsä. Pyörälenkeillä yritän nyt vahvistaa sen selkälihaksia ja kohottaa kuntoa muutenkin.

Tänään airisten kanssa tottista. Ensin paikallaolo. Oli liinavarmistus, mutta sitä ei tarvittu. Hyvä tyttö! Jäävää istumista koitin eri tavoin nopeuttaa ja onnistuinkin. Edessä istumista hinkattiin ja tehtiin hyppyä. Lopuksi eteenmeno. Ei haitannut helle pahasti, pikkuisen oli eteenmenossa tahmeutta.

PK SM-kisat käytiin tänä viikonloppuna Paimiossa. Pakkohan niitä oli päästä seuraamaan, molempina aamuina. Katsomalla oppii, päähän on tarttunut vaikka mitä. Sydäntä lämmitti erityisesti seurata Aarne-airiksen ja Eilan yhteistyötä.

Pellolla pellolla

Rytmille aamuruoka tänään pellolla. Askelia 150, neljä keppiä, yksi kulma. Ei kaahottanut alussa niin pahasti kuin keskiviikkona, ja toisen kepin jälkeen liina pysyi löysällä ja koira tarkisti kaikki askeleet ja söi hyvin. Makkaraa siis joka askelella kärjessä. Kulmakin meni siististi. Hyvä Rytmi!

Kohta lähdetään Katsulle trimmiin ja tapaamaan Wolkea. Sunnuntaina airisten erikoisnäyttelyyn.

Pitkästä aikaa pellolla

Turun airiksilla on tänä kesänä hieno tilaisuus ajaa peltojälkeä Hannu Appelsiinin kanssa (jolla on atn IPO1 FH2 AD BH Zora "Hopi"). Eilen oli ensimmäinen kokoontuminen. Onneksi menin paikalle koiran kanssa toisin kuin ensiksi ajattelin! Paikalla oli Hannun oman koiran lisäksi kuusi airista ja kaikille tehtiin oman tason mukainen harjoitus.

Talloin Rytköselle noin sadan askeleen jäljen, jolla oli neljä keppiä tasaisin välein. Alku oli kaahotusta, kunnes Hannu tuli liinan päähän ja kuljin itse vierellä. Sain korvaamattomia neuvoja. Koiralle pitää puhua jäljellä, vaikka koko ajan. Rytmi työskenteli kehujen varassa ihan eri tavalla. Vauhtia pois löysentämällä liinaa aina, kun syö.

Olin mielettömän tyytyväinen Rytmiin: sillä oli kuono tiiviisti pellossa, tutki oikean ja vasemman jalan askeleet, ilmaisi hyvin, mitä nyt kiepsahti sivuittain maahan, mutta onneksi tavoitteet on metsässä. Niin, ja lisää hallintaa ilmaisutilanteeseen myös Hannu muistutti.

Hannu kiinnitti huomiota Rytmin hännänheilutukseen, se näyttää varsin hyväntuuliselta työskennellessään. Miten heiluva häntä sitten korreloi keskittymisen ja intensiivisyyden kanssa, onkin yksi kysymys. Rytmi tuppaa olemaan sellainen iloinen ja huoleton porskuttaja. Ensi kertaa innolla odottaen!

Pellolla

Rytmi ja Maisa-sisko kävivät aamulla pellolla jäljestämässä ja sen jälkeen vähän riekkumassa joella. Tein Rytmille suoran, jossa joka askeleella 1-2 palkkaa. Hyvää oli, että lähti innolla jäljestämään (vrt. edellinen kerta pellolla) ja kuono ei noussut. Vauhtia oli silti liikaa ja välillä ajoi pätkiä sivussa.

Maisa sen sijaan on luonnonlahjakkuus. Söi paalulta kaiken, tarkasti joka askeleen tosi rauhallisesti ja söi makkaroita. Hyvä Maisa!

*muoks* Muutama juttu jäi kirjaamatta. Alusta oli aika kova ja savinen. Rytmin jälki ei juuri viittä minsaa kauemmin vanhentunut - vanhentamalla vois haju "painua"? Söi makkaranpaloista ehkä kaksi. Mitä enemmän liina kiristyy, sitä enemmän koira rynnisi. En siis uskaltanut puuttua nyppäämällä tai muuten, sillä pelkäsin, että katkaisisi homman (vrt. se edellinen peltokerta). Jäljestämisen ohjaaminen on musta vaikeaa.

Kuvat: Kirsi Elo

Ymmällään

60 askeleen aamujälki Rytmille. Mutta se ei vaan lähtenyt jäljestämään. Veti kuono korkealla sivuun, haahuili. Yritin uudestaan alusta. Ei vaan lähtenyt. Olen ymmälläni. Keräsin pellosta vähän makkaraa, ja tein uuden ihan lyhyen, kymmenen askeleen jäljen. Ekalla oli vähän sivutuuli, joten ajattelin, että tehdään sitten vastatuuleen. Ei lähtenyt silläkään.

Koira ei ole kipeä, ruoka maistuu ja leikki sujuu. Epäilen sen tekevän juoksua, mutta vaikuttaisiko se sitten yhteen asiaan noin paljon? Missä on se koira, joka viime syksynä tarkasti huolellisesti joka askeleen? Tai edes se, joka kevään ekalla jäljellä jätti joitakin askeleita sivuun?

Se veti liina kireällä pellolle ja oli mun tulkinnan mukaan innoissaan menossa hommiin. Sit ei vaan käynnistynyt. Tuntuu kurjalta. Pitäisikö unohtaa pellolla jäljestys? Pitää taukoa? Olisiko siltä pitänyt vaatia työskentelyä? En osaa enkä ymmärrä.

Haasteita

Aamujälki 60 askelta, tuuli aika napakasti. En tiiä. Nosti nokkaa useamman kerran. Ekan kerran taisin ihmetellä, seuraavalla nypytin liinaa, sit taas ihmettelin hiljaa. Joka kerta kehuin, kun nenä painui peltoon takas. Tuuli pyöri aika kovin, olisko se vaikuttanut, vaiko eilinen häröily? Pidän nyt pari päivää taukoa jäljestä ja katsotaan sit. Jos ei ala korjaantua, pitää hakea jostain apuva!

Lenkillä ruutu 10 x 70 metriä. Tuuli yhä kunnolla. Kusti oli apumiehenä tallomassa, Rytmi oli kiinni etulinjan eessä. Jätin takalinjalle fleecehanskan, heiluttelin sitä vähän ja huutelin. Koira läks vauhdilla, risteili hienosti takaosassa, äkkäsi hanskan ja toi suoraan käteen. Narupalloa palkaks. Vein Kustille saman hanskan keskiosaan. Hienosti poika haki, vaikkei heti onnistunut. Muttei antanut periksi!

Sitten Rytmille toinen esine, Inkerin pieni pehmolehmä, jonka jätin keskivaiheille ison kiven taa. Koiraa hakiessa mulle tuli mieleen, että olikos se niin, että näitä kapeita kaistaleita piti treenata yksi kaistale per esine? Lähetin Rytmin, se bongasi nopeasti esineen, lähti tuomaan mulle MUTTA tiputti pian sen kohdan jälkeen, jossa Kustin esine oli! Kääntyi ja jäi sinne pyörimään. Kävelin ruutuun, se tuli mua kohti, otti lehmän ja palattiin etulinjalle. Kaikesta oppii! Ainakin Rytmillä toimii nenä.

Kateissa kaksisataa makkaranpalaa

Iltajälki Rytmille. Pituus sata askelta. Makkaraa kantaan ja kärkeen. Talloessa näin kaksi peuraa. Päätin vanhentaa 1,5 tuntia, sillä ajattelin tsekata, josko se olisi tappanut eilistä vauhtia.

No, paalulla tajusin, että kaikki makkarat oli jo syöty. Mikähän elukka lienee ollut asialla? Tuli halju fiilis. En sitten sen enempää ajatellut, vaan annoin Rytmin ajaa jäljen. Haahuiluahan se oli, tai pysyi se jäljellä, muttei ollut tietoa mistään rytmistä tai intensiivisyydestä. Paskaa. Pitää ajaa korjaava jälki heti huomenna, tuoreena...

Jälki korkattu

Hoksasin, että peltohan on enemmän kuin tarpeeksi kuivunut jälkihommiin. Jääkapista löytyi nakkipaketin jämä, joka riitti 70 askeleen jälkeen. Nakkia kannassa ja kärjessä. Tein keskivaiheilla pari loivaa kurvia, ettei menis tylsäks. Mieto vastatuuli.

Rytmi ei meinannu pysyä housuissaan, kun tajusi, minne ollaan menossa. Vauhtia sitten riittikin. Silti se mielestäni tsekkasi joka askeleen, mutta rauhallisuutta olisin kaivannut. Kurveissa nenä nousi. En osannut jarrutella sitä- tuntui, että jos yritin himmata sitä, niin se vaan kiihdytti?? Lopussa taskusta NEU-rasia.

Kusti kävi taas pyörälenkillä Henkan ja Inkerin kanssa.

Viimeisiä viedään

Nimittäin tämän vuoden peltojälkiä, veikkaan. Talloin aamulla pellolle 45 askeleen jäljen, ja paikoitellen oli alusta turhan kovan tuntuinen. Tuuli aika rajusti takaa ja räntääkin alkoi sataa. Rytmi jäljesti todella innokkaasti, huomasi tytöstä, että oli alla parin viikon tauko. Just ne kovemmat kohdat meni korkeammalla nenällä ja namit jäivät. Muuten mallisuoritus.

Saatiin seuraksi taas Oona ja Siiri, ja tehtiin pihassa pienet makkaratottikset. Eli perusasentoa, maahanmenoa ja yksi luoksetulo. Perusasennossa mennään nyt niin, että pyörin paikallani ja koetan opettaa sille, että tulisi jämptisti mukana. Maahanmenossa harkataan kestoa, se tippuu todella kauniisti ja suoraan alas. Olisipa istuminen yhtä nopeaa! Tehtiin vielä metsälenkki. Oli ilo katsella, kun Rytmi saa leikkiä toisen yhtä rajun hörhön kanssa. Kusti innostuu harvemmin eikä varsinkaan aja koskaan Rytmiä takaa.

En leiki Rytmin kanssa tällä hetkellä, vaan odotan, että hampaat ovat vaihtuneet. Sillä on joka päivä suu veressä. Kulmureista jäljellä enää yksi. Iltaisin olen opettanut molemmille noutokapulan pitoa ja kanniskelua. Saatan ottaa tähän naksuttimen käyttöön. Tällä hetkellä Rytmi syttyy kapulasta ja ottaa sen mielellään suuhun ja kantaa hetken, mutta pelkään, että (olen jo opettanut?) opetan sen pudottamaan kapulan aina suustaan. Voi hitsit, tähän tartteisin apuja, sillä liikun ihan tuntemattomalla maalla.

Rytmikäs täytti eilen 5 kk, se on jo iso roikale. Ja Inkeri on huomenna 10 kk. Seisoi tänään monta kertaa ilman tukea...

Treenit Siirin kanssa

Oona tuli meille aamulle Rytmin serkun, kahdeksankuisen Siirin kanssa. Oona teki Siirille pellolle pari makkararuutua, minä taas talloin Rytmille 70 askeleen jäljen loivalla mutkalla oikealle. Tuuli nousi takaoikealta, muttei näkynyt ajamisessa. Rytmi tarkasti taas joka askeleen. Välillä vauhti meinasi kiihtyä, mutta rauhoittui heti kun kiristin varovasti liinaa. Mutkan kohdalla sattuikin hauskasti, sillä Rytmi painoi vaan eteenpäin. Hoksasi heti, että jälki katosi kuonon alta ja etsi kauniisti askeleet.

Sitten tytöt pääsivät hakemaan narupalloa metsästä. Nyt olikin viimeinen hetki ottaa Rytmille liina tähän, sillä se palkkaa itseään juoksemalla esineen kanssa läheltä ohitse ja takaisin metsään - ei tietoakaan luovuttamisesta tai että tulisi leikkimään. Hilaan sen siis liinalla luokseni varovasti ja palkkaan ylitsevuotavasti. Siiri oli tässä luonnonlahjakkuus, ei juossut ylimääräistä!

Lopuksi lenkki metsässä. Kustikin oli mukana, ja meillä sujui hienosti ekat kymmenen minuuttia (Kusti on kyllä yksinkertainen mies!), kunnes se hoksasi, että Siirihän on nuori narttu. Pakko oli laittaa casanova kiinni.

Alla pari Oonan kuvaa, kun tytöt bilettää hiekkakasalla!

Auringonlaskujäljestystä

Aamulla käytiin Tsikun (Rytmi oli aluksi Kikuna, siitä vääntyi jotenkin tämäkin nimi) kanssa ekaa kertaa Turun käyttökoirakerhon treeneissä vähän kattelemassa. Pentuloita oli neljä, loput olivat sakemanneja. Kenttä oli täynnä myös aikuisia koiria. Se oli meille ihan hyvä kokemus, vaikken ryhmätreeneistä niin välitä.

Aluksi taas räykytti, mutta sitten alkoi sujumaan. Olin ihan yllättynyt, miten hienosti kotona treenatut jutut toimivat uudessa paikassa häiriön alla: perusasentoon tulo, luoksetulo ja vielä maahanmenokin. Lopuksi sai saalistaa rättiä ja sekin sujui mukavan raivokkaasti. Jes! Se keikka väsyttikin pennun niin, että nukkui tajuttomana monta tuntia. Mukavaa vaihtelua...

Iltapäivällä pisin jälki tähän asti, 70 askelta, ei mutkia. Aurinko laskeekin aikaisin, sillä kun tallasin jälkeä, mun varjo oli monen kymmenen metrin pituinen. Rytmi ajoi taas upeasti, en keksi mitään moittimista. Tarkasti hyvällä rytmillä joka askeleen, ei vilkuillut ylös tai sivuun, ihan huippu! Loppupalkka eli Neu maistui. Lopuksi koko perheen metsälenkki.

Aamujälkeä ja esineen hakua

Pidensin jälkeä vähän. Talloin 60 askelta myötätuuleen. Keskivaiheessa lähti kaartumaan loivasti oikeaan. Rytmi jäljesti upeasti! Tarkasti jokaikisen askeleen, myös muutamassa epätasaisessa (traktorin ura) kohdassa. Kuono nousi kerran, vilkaisi minua tuulen yltyessä. Lopuksi palkka taskusta. Tosin totesin että tää oli viimeinen kerta, kun palkkana oli aamuruoka. Koira katteli ihan hölmistyneenä, että nappulaako tässä pitäisi syödä makkaran päätteeks. Eli ei oikein maistunut... Sisällä se kyllä aina popsii kupin tyhjäksi.

Pistin Rytmin kiinni puuhun ja vein pari kertaa narupallon metsään, kymmenen metrin päähän. Otin tähän käskyn "tuo". Lähti kuin salama ja toi heti takaisin, autoin kyllä juoksemalla karkuun. Mulla oli varmuuden vuoksi toinen samanlainen narupallo, jos olis pitänyt houkutella. Leikittiin ja vaihdoin makkaraan. Vois olla parempi että sais kantaa lelun kotio - pitäisköhän luovutus ottaa myöhemmin? Ehkä. En halua, että siitä tulee sellainen esineen kanssa juoksentelija.

Tuulinen jälki

Aamupäivällä 50 askeleen jälki. Satoi vähän ja tuuli melkoisesti, ja tein jäljen vastatuuleen. Rytmiä hakiessa älysin, että myötätuuleenhan pennun olisi helpompi jäljestää. No, upeasti se ajoi silti. Söi ensin paalulta melkein kaikki, lähti etenemään tarkasti. Sitten kasvoi vauhti ja tuli isompi tuulenpuuska, jarruttelin ja nosti kuonon. Nypytin hihnaa ja palasi nopeasti hommiin ja meni kuin juna palkalle asti.

Kaivoin eilen hyppyesteen esille ja treenattiin toko alo-hyppyä Kustin kanssa. Yritän karsia siltä pois ylimääräistä innokkuutta pompata hypyn jälkeen samaa reittiä takas menemällä nopeasti perään tunkemaan lihapullaa suuhun.

Pari viikkoa sitten tehtiin vielä makkararuutua...