Aamupäivän lenkin ohessa suunnitelmalliset esineruututreenit. Esineitä kaksi, tohveli ja vauvankenkä. Näytin niitä Rytmille jo eteisessä ja leikittiin niillä lyhyesti.
Talloin ekaa kertaa alueen Rytmille, Kusti oli apumiehenä ja sai korkata ruudun. Alue oli 15 m x 50 m. Napakka vastatuuli. Otin Rytmin pukeakseni sille liivit päälle, ja se sujahti käsistäni liivit päällä ruutuun juoksentelemaan. Pari karjaisua ei tehonnut, tai no, ehkä viiveellä, koska kyllä se ampui takaisin.
Koira puuhun kiinni keskilinjalle ja juoksin kengän takalinjalle. Lähetin Rytmin päästämällä pannasta, ja sinne sujahti. En ehtinyt rekisteröidä nostoa, koska yhtäkkiä huomasin, että takaisin jo tulee ja kenkä on suussa. Pöljänä otin narupallon valmiiksi käteen, joten se tiputti kengän pari metriä ennen mua. Pyytämällä toi käteen ja kunnon leikki palkaksi.
Koira taas kiinni ja juoksin toffelin sinne samalle takalinjalle, tällä kertaa pistin sen hangessa olevaan koloon, jottei nyt ihan näkyis. Sinne läks, juoksi suoraan oikeaan kohtaan, ohi, palasi heti, toffeli suuhun ja täyttä vauhtia mun luo. Ja esine suoraan käteen. TAITURI! Taisteluleikki palkaks. Ja mää yhtä hymyä.
Pitää miettiä, josko ottais jo hallintaa lähetykseen, eli sais lähteä perusasennosta. Nyt olen halunnut hommaan vauhtia ja on siksi saanut rynnätä ruutuun. Mutta ei sinne kyllä tartteis itte mennä juoksentelemaan. Ehkä vois kokeilla vierasta esinettäkin lähiaikoina.
Eilen naksuteltiin ja treenattiin kosketusalustaa. Naksuttelu on tuntunut musta jotenkin vaikealta, mutta nyt sujui. Rytmi hiffasi heti mikä on homman nimi ja paiskoi pahvinpalaa tassullaan.
Tulevat jutut vaan pyörii mielessä. Olen ajatellut jäljestää ensi kevään ja kesän vielä pellolla, mutta aloitetaan janatreenit metsässä. Sitä varten pitää treenata eteen-käsky kuntoon, koska aion käyttää sitä janalla. Ilmaisutreenit on jo hyvässä mallissa.
Rytmi kävi aamulla kentällä leikkimässä, tekemässä perusasentoa ja luoksetulon sekä lyhyen eteenmenon. Miten niin ykstoikkoisia nää mun merkinnät? Sisko ja serkku olivat mukana.
Odotan lumien sulamista ja ajattelen joka päivä jäljestämistä. Pitää keksiä jotain hauskaa vielä tälle päivälle, ihana sää...
Lisäys illalla: se hauska oli sitten Rytmin takapuolen trimmausta ja mun itsesäälissä piehtarointia, kun ei noudon opettelu suju eikä etene. Ei kovin hauskaa kummallekaan osapuolelle. Nyt loppu kuitenkin rypeminen ja kehittelin suunnitelmaa, miten tässä edetään. Saa toistaiseksi haukata kapulaan ilman että multa irtoaa ote siitä. Ja edessä istumista treenataan nyt erikseen ja paljon.
Käytiin Rytmi-Rimpulan kanssa aamusella TKK:n kentällä. Tehtiin ilmoittautuminen, perusasentoa, pujottelua muiden koirakoiden ohi sekä luoksetulon loppuasentoa, mikä sujuu aika kivasti jo. Lopuksi vauhtiluoksetulo ja revittelyä ja autoon. Ai niin! Lopussa kokeiltiin myös paikallaoloa rivissä, Rytmi oli tosi kuulolla ja keskittynyt ja pysyi hienosti, kun kävin kauempana. Oli kiva tehdä hommia taasen, koira oli motivoitunut.
Tultiin just lenkiltä, olipas tarpomista märässä metsässä. Ollaan kaikki ihan puhki, hyvällä tavalla.
Raportti aamutreeneistä Maisan ja Siirin kanssa. Rytmi kävi aluksi leikkimässä. Sitten oli ilmoittautumisen vuoro. Helppo kouluttaa, joopa joo! Mulle tämäkin tuntuu vaikealta. Siis opettaa koira olemaan aloillaan kun joku ihminen on nokakkain kanssani. Rytmi teki myös luoksetuloja ja eteenmenoja, eipä niissä mitään ihmeellistä. Eteenmenoa voisi alkaa tehdä niin, että lelu on siellä valmiina, mutta se näkee sen. Pyöräilijäkin pääsi ohitsemme vaikka Ryyppy oli just irti ja vähän kauempana musta, ei se ihan tolkuton onneksi ole.
Kotipihalla teimme taas ilmaisua namirasioilla ja yritin hinkata luoksetulon loppuasentoa. Sain sen aika tiiviiksi.
Kustin ja Rytmin suhde on ihanan läheinen. Henkkakin totesi, että Kusti on nyt ihan eri koira kuin edesmenneen natsi-Kertun kanssa. Se uskaltaa komentaa Rytmiä silloin, kun Rytmi meinaa riekkua esim. ohikulkijoille. Kusti myös leikkii tosi rohkeasti, yrittää ottaa Rytmin keppejä ja jahtaa sitä mielellään. Liikuttavinta on, kun se käpertyy varovasti Rytmin viereen koiranpedille.
Ai niin, Rytmin uusin lempinimi on Ryyppykaveri. Rytmistä ei tunnu vääntyvän mitään söpöä!
"Toi on tosi helppo kouluttaa, kun se on noin kiinnostunut leluista", kuulin eilen TKK:n tottistreeneissä. Ihanaa kuulla noin myönteinen arvio airiksesta. Käytiin siis siellä ryhmätreeneissä, ja mennään varmaan vastakin, kun se on sellaiseen aikaan, että päästään joka kerta.
Aluksi Rytmi oli tosi levoton, olisi ollut kova hinku päästä moikkaamaan jokaista ihmistä ja koiraa. Voi maalaistolloa! Teemana oli perusasento ja seuraaminen. Meitä ei enää päästetty penturyhmään, mikä oli ihan hyvä juttu.
Aluksi ilmoittautuminen, nyt pitää vaan täpäkästi käskeä koira pitämään arse maassaan, pitää saada loppu sille hyppimiselle. Sitten pujottelua koirakoiden ohi. Upeesti tarjosi perusasentoa muiden pujotellessa. Pistin välillä Rytmin autoon, ja lopuksi se sai tehdä vielä luoksetulon.
Tänään aamulla käytiin hikilenkki naapurin lauman kanssa. Rytmin sydänystävä siitä jengistä on nuori shelttipoika Wilson. Kusti meni sekaisin juoksuaan tekevästä nartusta ja yritti lopulta astua maanisesti kaikkia. Ei voi mitään, se on rasittava jätkä. Mä en sitä vaan osaa pistää ruotuun, kun sille iskee maaninen vaihe päälle.
Ps. Molempien turkit on melkein siistitty! Pitääkin laittaa kuvia sit tänne.
Käytiin Rytmikkään kanssa riehumassa narupallolla tuossa lähistöllä. Eka meinas häiriintyä collikoiden haukusta, mutta onneksi unohti sen pian ja taisteli raivokkaasti. Ooh, musta on niin kivaa repiä sen kanssa kun se uskaltaa kunnolla vastustaa :)
Sen jälkeen bongailtiin mun pihalle sirottelemia nami-rasioita. Kolmannella eli viimeisellä se meni ekaa kertaa maahan käskyttä, OOH ja jee! Tulee kyllä superkiva fiilis, kun jossain edistytään!
Karvojen nypiskelykin on aloitettu, jospa vaikka pysyis nätissä kunnossa. Kusti on niin pörröinen, että se kyllä vaatis kans pikaista laittoa!
Rytmin kans oli vihdoin sauma päästä hallitottiksiin, jee! Se kävi kolme kertaa leikkimässä. Ekalla mulla oli patukka, mutta nyt kävi se, minkä oon huomannut aiemminkin: se ei pure sitä kunnolla vaan mälvää oudosti. Se kans jäätyi kesken leikin ja tuijotteli peiliä tms. mutta sain sen siitä vielä nousemaan ja sitten autoon. Seuraavissa seteissä se sai leikkiä vanhalla kunnon narupallolla, ja sitä se kyllä puree ja repii aivan hulluna. Vikalla kerralla teki myös pari luoksetuloa.
Sain hyviä vinkkejä rauhoitukseen, irrotukseen (ja irti-käskyn opettamiseen samalla) sekä kehotuksen nostaa lelua ylemmäs, ettei pääsis varastamaan.
Olen alkanut ottaa sille kotona seuraamista namin kanssa ja opettaa sille edessä istumista. Tiedä sitten onko ollut apua siitä, että oon vetänyt sitä jalkojeni väliin, lähinnä se on opettanut sitä puskemaan jalkojen välistä aina kun on innostunut...
Ollaan just lähdössä koko perheen lenkille, jotta ehditään imeä vielä viimeiset rippeet auringosta... Moro!
Nuuskis! Missä, missä??
Hahaa! Tuossako?
Kyllä! Kimppuun!
Äkkiä takasin...
Mamma! Täältä se tulloo!
Hyvä tyttö!
