Kaamos

Melkein pari kuukautta on vierähtänyt totaalista hiljaiseloa. Ihmisen pitäisi aina pystyä elämään pimeät kuukaudet näin: nukkuen, syöden, lukien, kutoen. Olen ottanut viimeisistä kotiäitikuukausista kaiken irti enkä jaksanut pakottaa itseäni mihinkään. Lunta on niin paljon, että Rytmi on päässyt mieluisiin vetohommiin. Treenaaminen Rytmin kanssa on kuitenkin ollut jäissä. Sen huomaa kotona, koska Rytmi on ottanut tavakseen hiipiä leikkihuoneeseen (ainoa koirilta kielletty paikka) hakemaan jonkun lelun ja tulee sitten esittelemään sitä pureskeltuna. Omatunto naputtaa. Hannun tottikset pyörähtää käyntiin parin viikon päästä onneksi. Olen jättäytymässä pois Suskin ryhmästä, kun tuntuu, että tällä treenimäärällä ja motivaatiolla siellä ei kannata käydä. Sitä paitsi työt alkavat pian (apua!) enkä työpäivän päälle aio keskittyä muuhun kuin lapsiin.

Ai niin. Rytmi suoritti MH-luonnekuvauksen marraskuussa hyväksytysti ja todisti sielläkin olevansa loistopiski! Se olisi luonteensa puolesta ollut tosi hyvä äitikoira.