Energetics-leiri

Suunnitelmat muuttuivat lasten sairastelujen takia niin, että suuntasinkin Punkalaitumelle viikonlopuksi Rytmin kanssa kaksin. Ohjelmassa oli peltojälkeä ja tottista Hannun (Appelsiin) kanssa ja pieni esineruututreeni Katin ohjauksessa.

Rytmi oli kahdesti pellolla. Eka jälki opetti, että olen tampannut huonosti, liian suuri ja harva askelväli. No, oppia ikä kaikki. Toisen jäljen osasin jo talloa, ja ohjauskin sujui hyvin ekaa kertaa elämässäni, heh heh. Rytmi söi maasta kaiken eikä ollut niin hätäinen. Hannun mielestä vauhti onkin johtunut siitä, että jäljestyksen rytmi on ollut sillä hämärän peitossa, ja näin pakka on hajonnut. Näillä eväillä peltojälkeä on hyvä jatkaa, vaikka metsä on yhä se ykkösjuttu.

Tottiksessa perjantaina vähän seuruuta, lauantaina paikallaoloa, seuruuta, henkilöryhmää (koira oli tosi hyvässä tilassa), sunnuntaina ruudun jälkeen seuruuta, hlöryhmää ja luoksetuloja (alkoi olla Rytmistä veto pois, teki mutta vähän löysästi). Hannu antoi Rytmin seuraamisesta hyvää palautetta, se onkin parhaimmillaan munkin mielestä tosi jees. Paikallaolotreeni oli hyvä myös.

Esinetreeni meni hyvin kans, haki kaksi esinettä vauhdilla. Toinen oli takana, sen toi ensin, lähiesineelle luulin lähettäväni suoraan kohti, mutta olinkin lähettänyt sivusta, ja kun kutsuin koiraa takaata, niin nosti lähiesineen palatessaan. Oli kyllä hyvä.

Noin muuten leiri oli hyvinkin yksi parhaimmista, joilla olen ollut. Oli mahtavaa olla koolla "omalla" jengillä, seurata uusimman pentueen menoa, tavata vanhoja ja uusia tuttuja... ja tietty purkaa traumoja, joita tämä hassu harrastus voi joskus aiheuttaa. Eli saipa nauraa pitkästä aikaa oikein kunnolla. Uusia treenikavereitakin taidettiin saada. Ja palasin kotiin muuten vuotta vanhempana. Iso kiitos kaikille huippuleiristä!

Ylöjärvellä

Oltiin viikonloppu kaksin Rytmin kanssa airisten maastoleirillä Ylöjärvellä. Mukana oli paljon nuoria koiria ja uusia naamoja. Leiripaikka oli tosi hienoissa maisemissa, olisi kiva palata sinne joskus. Jäljen kouluttajana oli Kristiina Kallio, jolta sain hyviä vinkkejä Rytmin treeneihin.

Rytmi teki yhden meidän perustreenin janoineen ja keppeineen. Tästä palaute oli, että jälkeä voi alkaa huoletta pidentää. Eka keppi kauemmas janasta, jotta koira pääsee oikeasti jäljestämisen makuun eikä homma rikkoudu heti alkuun. Tosi hyvä vinkki, koska mulla on keppi ollut aina heti alussa "palkkana" janasta. Toisinkin voi tehdä. Kristiina kertoi myös, että jäljen lopulla tietä lähetessä kisoissa on monesti vielä suora kulma, josta jälki jatkuu tien suuntaisesti, jos jäljen tekijä tarvitsee pituutta jäljelle. Näitäkin voi siis treenata.

Jälkiryhmä oli niin suuri, että ekana päivänä Rytmi ei muuta tehnytkään. Seuraavana aamuna tehtiin Rytmille neljän janan treeni. Ei se varmaan ikinä ole tehnyt niin pitkää janaa. Hyvin parani kerta kerralta. Kristiina oli myös sitä mieltä, että jos koira ottaa takajäljen, se pitää katkaista alkuunsa. Olen antanut Rytmin tarkistaa itse pitkälle, mutta Kristiina suositteli tähän tiukkaa ohjausta - näin tapa kuulemma karsiutuisi pois.

Iltapäivällä oli vielä koko porukan yhteiset esineruututreenit Eilan johdolla. Esineruutu oli täysikokoinen, ja siellä oli kolme vierasta esinettä. Haetutin Rytmillä yhden, lähetin vasempaan takanurkkaan, mutta toi esineen oikeasta takanurkasta. Hyvä luovutus. Jätin tähän, koska olin niin tyytyväinen, että toimi vieraassa paikassa ja isolla alueella. Tosin, ehkä me voitais edetä treeneissä rohkeamminkin. Tää on ainaista tasapainottelua.

Oli hienoa nähdä Aarne ruudussa. Se oli ihan huikea. Kiitos kaikille hienosta leiristä!

PS. Ai niin, Rytmi murtautui lauantai-iltana ulos kevythäkistä ja avasi pari ovea yksin jäätyään ja juoksi mun perässä takkatulen ääreen alueen toiseen päähän... Tämä on näköjään sen oma leiriperinne, koska kesäleirillä se juoksi mun perässä tottiskentälle karattuaan häkistä.

Muita mukavia leirikuvia

Tottiskuvia leiriltä

Airisleiri 2010

Vuoden odotetuin ja hauskin viikko on taas ohi. Olimme koko perheen voimin vaunuilemassa Pomarkussa. Nyt pää pursuaa uusia treeni-ideoita ja intoa, vaikka jälkimmäisen puutteesta emme kärsikään! Yleisenä toteamuksena Rytmistä on sanottava, että helle ja vieraat olosuhteet eivät näkyneet sen käytöksessä. Se viihtyi lepoajat isossa häkissään vaunun edessä mainiosti ja oli aina valmiina hommiin. Kusti oli mukana vain viikonlopun, teki kaksi jälkeä ja aksaa - olipa hauska käväistä radalla sen kanssa! Jollen olisi kiireinen perheenäiti niin...

Rytmin viikko sisälsi neljä metsäjälkeä, pari esineruutua, pari leikitystä ja neljät tottistreenit. Saavutimme myös tämän vuoden tavoitteemme eli osallistuimme Tuomaan Tuoppiin! Näyttely ja totojuoksu jäivät tällä kertaa pääasian eli treenaamisen jalkoihin. Peltojälkikin jotenkin jäi, kun halusin ennemmin metsään/tottikseen. Pellollakin olisi hyvä käydä, mutta taisin kavahtaa kouluttajan nypytystekniikkaa, jota en halua Rytmille tehdä.

Jäljet:

1. jälki: Jälki vanheni 1,5 h. Sisälsi pari kulmaa ja neljä keppiä. Jana oli muistaakseni ok, ja kepitkin nousivat. Tätä jälkeä vaivasi vauhti eli juoksenneltiin Rytkösen kanssa kuin hirvet konsanaan. Sain Lexalta neuvon muistaa itse kävellä.

2. jälki: Oli kai aika samanmoinen kuin ensimmäinen. Rytmi jäljesti liina kireänä 97 % jäljestä, koska muistin edetä kävelyvauhtia. Koiralla oli tosi kova motivaatio jäljestää, mutta kaikki kepit nousivat myös. Kulmia ei ylitetty, koska himmailin.

3. jälki: Kolme kepakkoa, yksi kulma. Tämän jäljen Rytmi ajoi jo hitaammalla vauhdilla. Toinen keppi jäi nousematta todennäköisesti siksi, että Rytmi otti hajun makkaranpalasta, joka oli vähän edempänä. Siis: ei makkaraa liian lähelle kulmia tai keppien jälkeen! Keppi oli myös ohut, mistä Lexa neuvoikin, että ne saavat olla pari senttiä paksuudeltaan. Hyvä tietää!

4. jälki: Janaharjoitus eli kolme lyhyttä jälkeä ja jäljen päässä keppi. Janat olivat ehkä 10-15 metrisiä. Jäljet eivät vanhenneet kauaakaan, minkä huomasin heti koirasta. Mukavaa havaita, että on oppinut hiukan lukemaan koiraa jäljellä. Kolmannella jäljellä joutui hakemaan keppiä ja työskenteli sinnikkäästi kunnes löysi, hyvä. Kaikilla lähetyksillä eteni hyvin suoraan ja poimi jäljen oikein. Hyvä hyvä! Nyt vaan pidentämään janoja.

Esineruudut:

Eka ruutu oli aika suuri. Lähetin Rytmin oikeaan takakulmaan. Se lähti tahmeasti matkaan. Irtosi kuitenkin taakse ja näytti poimivan jotakin, jonka jälkeen lähti tulemaan kovaa kohti. Kehuin, ja koira tuli suu tyhjänä. Mitä ihmettä? En uusinut lähetystä, vaan kävelimme ruudun sisään. Rytmi meni uudestaan samaan kohtaan, nosti esineen (vieras lompakko) ja toi sen mulle.

Toinen ruutu oli kapea ja syvä. Vieras pieni lelu vasemmassa takakulmassa. Jälleen lähtö oli hiukan tahmeampi kuin kotitreeneissä. Eteni kuitenkin hyvin, teki töitä, nosti ja palautti suoraan. Jee!

Leikitykset ja tottis:

Rytmi osallistui kahteen leikitykseen ja oli hommasta kovasti tohkeissaan! Taisteli kivasti ja molempien leikitysten jälkeen se kantoi lelua rinta rottingilla pitkään, mitä ei yleensä tapahdu.

1. tottis sisälsi paikallaan oloa. Kokeilimme nousuongelmaan ensin sitä, että vilkuiluun puututaan mun kiellolla. Se toimi ekan kerran, mutta sen jälkeen Rytmi ei noteerannut mun kieltoa. Sitten testattiin, että kun koira nousee, Suski käskyttää sitä vierestä. Suski kyseli, mitä Rytmi kestää, ja mä sanoin sen olevan tosi herkkis. No ööö, se nousi ja oli häntä pystyssä eikä noteerannut Suskin käskyä miksikään. Eli ei mikään kaunosielu kuitenkaan. Seuraavaksi Rytmi pistettiin liinaan, ja sitten mulle onkin epäselvää, mitä tapahtui, sitä taidettiin nyppäistä nousemisesta. Joka tapauksessa päädyimme siihen, että kriteeri on nouseminen, ei vilkuilu. Treeni päätettiin onnistumiseen.

2. tottis sisälsi jälleen paikallaan oloa uusin kuvioin. Liina maaruuvin läpi, jotta pakote (pieni nyppäys) tulee oikeaan suuntaan. Jutta oli liinan päässä ja Poutiaisen Hannu mun peilinä. Ensin tehtiin ilman häiriötä, sitten häiriönä oli jalkapallopeli, Rytmi vilkuili mutta pysyi. Seuraavaks kentälle tuli Antti leikkimään malin kanssa. Rytmi haukkui ja nousi, Jutta nyppäisi ja komensi, mutta Rytmi ei edes vilkaissut Juttaa. Menin koiran luo, toruin ja pistin uudestaan maahan. Antti jatkoi leikkiä ja nyt koira pysyi, palkkasin, kun katsoi tarkkana ja rauhallisena vaan mua. Huvä treeni! Yhdessä vaiheessa sen vierestä muuten käveltiin (odottamaton häiriö), ja pysyi senkin.

3. tottiksessa halusin kokeilla iskunoutoa eli kapulan nopeaa ja virheetöntä nostamista. Tämä ei toiminut Rytmillä, koska se ei irrottanut kapulasta päästäkseen leikkimään - palkan pitäisi olla siis täytettävä patukka tai sukka, jossa on namia, pitää kokeilla.

4. tottiksessa karsittiin Rytmin hyppäystä kun sanon seuraa-käskyn. Treeni oli varsin hauska, koska kerta kerralta sen hyppy tuli alemmas kunnes jäi kokonaan pois. Ihan huippu. Tämän jälkeen tehtiin henkilöryhmän lähestymistä niin, että palkkasin aina lähempänä ja taas uusi lähestyminen. Kontakti ei tippunut kertaakaan, lopulta menimme ryhmän läpi. Hyvä hyvä!

Tottikseen sai tosi paljon ideoita muiden treenejä seuraamalla. Muutenkin muiden treenejä (ja etenkin airisten) oli mahtavaa seurata, esim. Eilan ja Aarnen seuraaminen saa sydämeni läpättämään. Tässä jotain, mitä en ole jo unohtanut:

- Noudon pilkkominen neljään osaan: vauhtinouto, iskunouto, pito ja luovutus. Luovutuksessa kapulan kevyt heilutus ennen irti-käskyä, jotta koira oppii tiukentamaan otetta kun kädet lähestyvät kapulaa.

- Takapään käyttö (raippa, namit tai nypytys) ja vasemmalle käännös (toimii myös täykkärissä). Rasian kannet maahan. Itse pitää kääntyä vasemman kautta. Joka rasialla ympäri kunnes vikalla pelkkä vasemmalle käännös.

- Liikkeiden pilkkominen. Esim. jättävissä liikkeissä palkka myös ennakoivasta osiosta! Tuomarin tervehdyksessä palkka ihmisen lähestymisestä jne. Tämä oli tosi iso oivallus mulle!

- Pennun luoksetulo: ollaan vastaanottamassa kuten kokeessakin, ihan lopussa kyykkyyn ja namia käsistä.

- Liikkeestä seisominen: opetus: oikea käsi vetää, karkaa ja palaa terävästi eteen, koira pysähtyy, käsky + palkka. Kun osaa käskyn, niin lelun heitto sen taakse.

- Myös liikkeestä istumisessa palkka aina koiran taakse, maahamenossa etutassujen väliin.

Tuomaan Tuoppi:

Päivä oli tosi kuuma, ja osanottajalista eli suuntaan jos toiseen koko päivän. Päätin että me mennään enkä peru, vaikka kaikki onkin niin keskeneräistä. Onhan nyt tavoite saavutettava, ja palkkaaminenhan oli sallittua!

Jännitti melkoisesti. Arpaonni suosi meidät ensimmäisiksi, mitä olin toivonutkin. Kävin Kikan neuvosta uittamassa Rytmin ennen kisaa - oli paahtavan kuuma! Tuomarin tervehdys meni heti hanurilleen, toisella yrityksellä Rytmi pysyi maassa, pomppasi tosin kun olimme jo kätelleet. Lähdössä pomppi ja kaivoi patukkaa taskustani, ou jee. Sain sen lopulta perusasentoon ja aloitimme. Rytmi seurasi tosi hyvin. Käännöksistä en osaa sanoa muuta kuin että toinen täyskäännös oli tosi hyvä. Henkilöryhmässäkin se piti yhä kontaktin hienosti! Sen pysähtymisessä se jäi seisomaan.

Jäävissä liikkeissä alkoivat suuret vaikeutemme. Se ei istunut, vaan meni maahan. Otin uuden yrityksen, jolloin istui, annoin kyllä ison vartaloavun. Kun käännyin katsomaan sitä, se oli muhun selin ja kaivoi takapuoltaan! Joku oli pistänyt sitä, paarma, ampiainen, joku. Mun oli vaikea saada sitä mukaan. Tsekkasin sen takapäänkin. Olikohan tämä se vaihe, jolloin ymmärsin myös poistaa sen remmin, mikä olisi pitänyt tehdä jo alkuunsa. No, lopulta tehtiin liikkeestä maahanmeno. Luoksetulossa tuli hieman vinoon. Siitä pompahtamalla perusasentoon, joka oli myös sinne päin.

Paikallaanolossa Rytmi nousi pari kertaa kunnes menin sen seuraksi - en halunnut enempää nousemisia.

Hämmästys oli melkoinen, kun voitimme pytyn tällä suorituksella. Olen todella iloinen Rytmin innosta tehdä töitä. Kun kisa ei sujunut odotetusti, itsellä meinasi nousta ärtymys, ja sen huomasi tuomarikin. Näin ei saa ikinä tapahtua. Puolustuksekseni sanon, että olin jännityksestä ihan pihalla. Mukavaa kuitenkin tietää, että pystyin ajattelemaan, puhumaan, jopa laskemaan, vaikka jännitti niin sairaasti. Ja että me tehtiin se kaikkien niiden airisihmisten katsellessa. Tämän perusteella uskallan mennä BH-kokeeseenkin. Se on nyt poistettu tämän vuoden tavoitteista, koska meillä on niin paljon tehtävää. Treenaillaan rauhassa vaan! Tuomari eli Eilakin kommentoi Rytmin olevan vielä ihan vauva - ja niinhän se onkin, taitava, iloinen, ihana koirani!

Leirirypistys

Takana on viikko airisleiriä Pomarkussa koko perheen kanssa. Oli hienoa, upeaa, mahtavaa - ei sitä turhaan odottanut kuukausitolkulla! Molemmat koirat saivat hyviä treenejä joka päivälle. Paikalla olivat myös kaikki airistreenikaverit ja joukko Rytmin sukulaisia, mm. äiti, mummo ja neljä sisarusta. Kouluttajat olivat huippuja, ja sain paljon palautetta ja tärkeitä vinkkejä taas etiäpäin. Ja vaunuelämä oli mukavaa, meidän on ehkä sijoitettava omaan vaunuun... Iso kiitos vaunun lainaajille! Saatiin myös shoppailtua treenikamoja ja airisvaatteita. Ja yksi ongenkoukku irrotettiin Rytmin kankusta Jutan ja Kaisan avulla ilman ell-reissua. Jäi onneksi pintanaarmuksi.

Kusti aloitti leiritreenit jälkihommilla. Se teki yhteensä kolme metsäjälkeä ja on Lexan mukaan lupaava pakkaus törkeän ahneutensa ansiosta. Jälki on sille hyvää aktivointia vaikkei siinä mitään kisatavoitteita olekaan. Kusti kävi myös ruudussa kerran. Henkka aloitti agiuransa Kustin kanssa ja päätti leirin kisaan. Henkka on lupaavampi ohjaaja kuin mä oon ikinä ollut. Olen tosi ylpeä meidän pojista! Saa nähdä, miten ura tästä jatkuu...

Rytmi kävi Korrin Juhalla leikitettävänä. Se saalisti hyvin. Uskaltauduin kerran Suskin pk-tottikseen, ja koira oli siinäkin mainiossa vireessä. Nyt tiedän, miten sen kanssa jatkan. Rytmi ajoi viisi jälkeä ja ilmaisi viimeisellä neljä keppiä pyytämättä. Jäljellä mun pitää jatkossa muistaa helpottaa treenejä, jotta motivaatio säilyy. Janalla en saa rynniä jäljen päälle. Oon Lexan mukaan vähän ahnehtinut, mitä osasin odottaakin. Sama koskee ruutua. Ruutuun lähetyksessä rauhoittelu pois ja säpäkkyyttä peliin. Yritän siis korostaa motivaatiota jatkossa kaikilla treenattavilla alueilla.

Rytmi osallistui trimaamattomana leirinäyttelyyn ja sijoittui lemmikkiluokassa viimeiseksi. Huomasin, etten jaksanut seurata koko touhua ollenkaan. Rytmi esiintyi hienosti Katsun esittämänä. Tässä arvostelu:

Kirsi Sainio: "Vuoden ikäinen vielä hieman kehittymätön narttu. Oikea purenta, hyvä pää ja ilme. Hieman matalalle kiinnittyneet korvat. Hyvä kaula ja säkä. Tasapainoiset kulmaukset. Vielä aavistuksen pitkä runko. Pyöreyttä lanteissa. Hyvä häntä, hieman matala hännänkiinnitys. Liikkuu tasapainoisesti. Hyvä karvapeite, vielä hieman nokinen tan-väri. Esiintyy hyvin."

Leiritunnelmia

Oltiin viikonloppu melkein koko perheen voimin Saty:n maastoleirillä Somerolla (Kusti oli viihdyttämässä Henkan porukoita). Rytmi ajoi lauantaina kolme jälkeä metsässä. Meillä oli loistava kouluttaja, Leo Silvo, jolta sain tarpeellista palautetta ja neuvoja omaan ohjaukseen. Rytmi sai kehuja tarkkuudesta ja hyvästä rytmistä. Tästä on hyvä jatkaa!

Nyt tiedän miten aloittaa keppitreenit ja esineruutu. Aloitin esinetreenin jo äsken iltalenkillä! Tiedän myös miten teen loppusyksyn jälkikoulutuksen: jatkan pellolla, teen suorien lisäksi loivia kaarteita ja loppupalkka tuleekin jatkossa mun taskusta. Lisäksi palkka pitää vaihtaa johonkin mieluisampaan - pitää pistää Neu-tilaus menemään.

Leirillä oli myös Rytmin sisko, serkku, täti ja mummo. Oli hauska nähdä sukulaiskoiria! Kiitos kivasta leiriseurasta kaikille!

Metsäkuvat ovat Erika Pasasen, kiitos niistäkin!

Lähetys kolmannelle jäljelle.















Rytmin hyvä rytmi.















Loppupalkka.















Siskon kanssa hupia!