Menin ihanan äitienpäiväaamiaisen jälkiruoaksi Rytmin kanssa lähimetsään tekemään janatreeniä. Neljä janaa ja jäljet muhivat tunnin. Viimeisellä jäljenpätkällä viitisen metriä ennen keppiä Rytmi hyppäsi sivuun, ja luulin, että sai osumaa jostain risusta tms. Rytmi jatkoi kepille, nuuhkaisi sitä, muttei ilmaissut. Oli outo. Tutkin koiraa vähän, ja se lähti takaisinpäin. Menin sen perässä, ja huomasin maassa rullalla kyyn, pää pystyssä ja kita auki. Selvä. Koira syliin ja menoksi. Huusin kotitiellä Henkkaa apuun, hän tuli vastaan ja pisti koiran valmiiksi autoon.
Soitin päivystykseen, joka oli varattu, joten soitin Jutalle. Jutta neuvoi päivystyspaikan, ja päätin lähteä ajamaan sinne heti. Päivystys ehtikin vastata ennen lähtöä, ja sanoin, että tulossa ollaan. Rytmi läähätti ja oli kipeän oloinen.
Taisin ajaa moottoritiellä pientä ylinopeutta... Päästiin lääkäriin, jossa oli jo ruuhka, mutta Rytmi sai aika pian tipan ja kipulääkettä. Silloin puremasta oli kulunut tunti.
Rytmi jäi sitten nesteytykseen asemalle ja palasin kotiin ja lähdettiin sukulaisille äitienpäivän viettoon. Soittelin iltapäivällä läääkäriin ja sain kuulla Rytmin voivan hyvin. Haettiin Rytmi illan suussa kotimatkalla. Kanyylia irrotettaessa se murisi hoitajalle. Oli sekava juuri saadusta kipulääkkeestä, oksenteli myös.
Rytmi oli pahoinvoiva ja kipeä vielä tänä aamunakin. Ihana Jutta tulee nesteyttämään ja antamaan kipulääkettä meille kotiin. Kuukauden päästä pitää tsekkauttaa sen munuaisarvot. Toivotaan nyt, että rakas urhea Rytmi paranee pian.
Eläinlääkäriasemalla oli uskomaton ruuhka. Kyynpuremia koiria kävi siellä päivän mittaan noin 30.
Säikähdin ihan hirveästi. Kun kannoin Rytmiä kotiin metsästä, ajattelin vain, miten kamalaa olisi, jos tämä olisi tässä. Se treeni meni muuten ihan hyvin. Pitää käydä keräämässä tänään kaikki merkit, jotka ovat yhä levällään metsässä.
