Hajurako

Tänään tottiksissa

Paikalla kolme airista, walesi ja vehnä. Rytmi seurasi henkilöryhmän läpi ja teki liikkeestä istumista. Karsittiin pois sen pomppaamista, kun kuulee "seuraa"-käskyn perusasennosta. Heti meni jakeluun, mutta miksei menisi, kun se on niiiiin fiksu.

Piti myös kapulaa, ja se ei ollutkaan kentällä niin helppoa kuin kotona, mutta mallikasta kuitenkin. Sain Lauralta hyvät vinkit, miten kapulan kanssa jatketaan: alan itse pikku hiljaa peruuttaa, sitten saa nostaa sen jo maasta ja tulla luovutusasentoon jne.

Lopussa tuomarin tervehdys, luoksepäästävyys, paikallaoloa ryhmässä. Pari oivallusta: paikallamakuun otan nyt kokonaan alusta ja eri käskyllä, koska se on siinä jännittynyt ja meinais nousta koko ajan. Eli haetaan tähän nyt ihan eri mielentila.

Toinen juttu koskee treenin lopetusta, joka on ollut eteenmeno tai luoksetulo. Kumpikin on olleet vähän vaisuja, ja tajusin viimein, miksi: se inhoaa autoon menoa (pentuna oli paha matkapahoinvointi ja yhäkään sillä ei ole autossa hyvä olla) ja on yhdistänyt nämä liikkeet siihen, että kohta pitää mennä autoon, yäk. Jatkossa otan nämä liikkeet vaikka alussa, mutten enää ikinä viimeisenä.

Kotona treenattiin lisää kapulaa, ja R kesti hyvin, kun painoin kapulaa päistä. Pitää olla tarkkana, ettei itse vapauta suullisesti sitä liian varhain, jolloin luonnollisesti se tiputtaa sen. Yhä vaan olen etenemisestä fiiliksissä, kun vielä viikko sitten se sylki välittömästi kapulan pois suuhun saatuaan.

Hyvältä tuntuu

Ihan vaan lyhyt hehkutus, kun olen niin tyytyväinen noutokapulan pitoon. Ai että mä oon! Mahtavalta tuntuu, kun joku homma yht'äkkiä vaan loksahtaakin kohdalleen. Samalla tuo edessäistuminenkin on tiivistynyt. Oon nyt lisännyt häiriötä heiluttamalla käsiä, koskettamalla kapulaa kevyesti päistä, koskettamalla hieman Rytmiläisen kuonoa. Ja siinä se vaan pysyy. Aah.

Pienestä se onnistumisen tunne syntyy.

Hanki kantaa: nyt saa juosta!

Pulkkaa vedetään meillä nyt joka päivä. Tänään päästiin ekaa kertaa pellolle. Kuvat puhukoot puolestaan!

Läpimurto

Eilen se tapahtui, siis VIHDOIN! Iso edistysaskel noutokapulan pidossa. Ei mälvää, ei pudota, ei mitään, vaan pitää sitä USEITA sekunteja rauhassa suussaan istuen vieläpä tiiviisti mun edessä. Tämä saattoi olla palkitsevin hetki mun koiraharrastusuralla. Huom, se tapahtui aamulla JA illalla eli en siis kuvitellut koko hommaa...

Porttikyltti

Tänään

Tottistreeneissä oli paikalla viisi airista. Rytmi seurasi ensin. Teki hyvin käännökset, ja sain Lauralta vinkin palkata täyskäännöksen jälkeen taakse sivuun. Liikkeestä istumista teki myös hyvin. Ammuttiin myös samalla kun leikitin. Reagoi ampumiseen niin, että puruote herpaantui vähän, ei muuten eli hyvältä vaikuttaa. Lopuksi pari eteenmenoa. Ryhmäpaikallaolossa olisi taas noussut älyttömän herkästi, hmmm...

En malta odottaa, että päästään huomenna taas vetohommiin! Tänään ei keritty.

Veto!

Pakko laittaa pari kuvaa meidän uudesta harrastuksesta, jonka toivotaan viihdyttävän samalla lapsia ja koiraa. Rytmi sai vetää pari ekaa päivää tyhjää pulkkaa ja totutella hommaan. Tänään Inkeri pääsi jo kyytiin, ja tehtiin lyhyt lenkki. Edetään varovasti ja jatketaan tulevina talvina. Ekalla kerralla Rytmi oli hommasta kauhuissaan, mutta näyttää tottuvan tosi äkkiä. Tänään oli hienosti aloillaan, kun puettiin vermeitä. Ravasi oikein nätisti pulkka perässä. Ja Inkeri vasta innoissaan onkin!

Huomenna on tottistreenit. Olen viime aikoina ottanut noutokapulan pitämisen työn alle, se on aika murheellista hommaa, koska siinä ei tule nopeasti edistystä ja mä olen sairaan huono treenaamaan yhtään mitään kärsivällisesti.

Treeneissä

Tänään oltiin airisten tottiksessa. Seuruutreeniin saatiin hyviä vinkkejä eli käännöksiä vaan peliin ja temponvaihdoksia. Tervehtimisissä pysyi peba sievästi maassa vaikkei ollut namit esilläkään. Paikallaolossa tahtoi nousta tosi herkästi. Huomenna trimmikurssi. Kivaa että saa nyhtää karvaa ajan kanssa, on taas aika pörrö.