Siis, ei keppejä, vaan lopussa namirasia. Jälki oli suora, joka askeleella makkaraa. Tavoitteena saada Rytmi tarkastamaan joka askel. Muistin kaikki opetukset eli esim. askelväli oli pidempi. Tällä oli myös vaikutusta eli ohjaaminen oli helpompaa!
Koira oli lähetyksessä rauhallinen. Söi paalulta kaikki makkarat. Lähti jäljestämään rauhassa. Olin tarkkana ja kiristin liinaa, kun yritti harppoa. Tällöin tarjosi maahanmenoa, ja ohjasin kädellä askeleelle. Myös kehuista tarjosi välillä maahanmenoa. Paikoin jäljesti superisti, kuulin nenän käytön ja liina oli löysällä. Tämmöisten pätkien jälkeen mulla herpaantui keskittyminen, ja annoin (?!?!) sen skipata askeleita, "koska se juuri äsken meni niin hyvin"? Tähän tapaan huomasin aivojeni toimivan. Paikoitellen en myöskään nähnyt askeleitani, ja sekin saattoi aiheuttaa huteja. Lopussa vauhti kiihtyi, mutta sain vaadittua viimeisen askeleet. Ilmaisi rasian buenosti (suoraan!).
Tästä on hyvä jatkaa! Mulla on onneksi itselläni nyt varmempi olo pellosta eli tiedän lopulta, mitä ja miten me siellä tehdään. Näitä treenejä vaan silloin tällöin, ja katsellaan, mikä on niiden vaikutus metsässä.
Eilen illalla paikallaoloa ja noutoa. Paikallaolosta mulla on todella hyvä mieli, olemme edistyneet selkeästi! Noudossa yhdistelin palasia ensimmäisen kerran eli otin luovutusasentoon asti, tosin en ottanut pitoa vielä tähän syssyyn. Himmee treenihimo on muuten iskenyt!