keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Surua

Agitreenien tilalle tulikin eläinsuojeluhenkinen keikka. Näin niin pahassa kunnossa olevan airiksen, että itku pääsi. Omistajat ajattelevat parantavansa sairaan koiran. Naapureiden mielestä kyse on eläinrääkkäyksestä. Saman tilanteen voi tosiaan nähdä näin eri tavoin.

Mielestäni mahdollinen parantuminen ei ole sen arvoista, jos sitä edeltää viikkojen (edes päivän!) kituminen yksin kotona. Ihmettelen ylipäätään, miten joku voi käydä normaalisti töissä, kun kotona viruu virtsalammikossa kipukohtauksien kanssa yksin kamppaileva eläin.

Toivottavasti omistajat heräisivät ja koira pääsisi kivuistaan mahdollisimman nopeasti. Ei voi kuin ihmetellä, miksi eläinlääkärit suostuvat tällaiseen "hoitoon". Koira ei kärsi lopetuksesta, omistaja kantaa sen surun.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Herranjumala sentään ! Ihmisen itsekkyydellä ei näköjään ole mitään rajaa. Koiraparka...

Unknown kirjoitti...

Kyseinen koira lienee nyt lopetettu, ja varmasti hyvä niin. Kolmen rakkaan koiran lopettamisen kanssa tuskailleena voin vain sanoa, että niin kauan kuin kuvittelee olevan hiukankaan toivoa, ystävästä ja rakkaasta on kovin vaikea luopua... joillekin se koiran lopettaminen on helpompaa, toisille vaikeampaa.

Katja kirjoitti...

Ihminen haluaa monesti pitää rakkaan ystävän lähellään liiankin kauan - läheltä ei ole helppo nähdä kokonaisuutta. Olen äärimmäisen helpottunut uutisesta. Kiitos tiedosta.