Aamulla käytiin Tsikun (Rytmi oli aluksi Kikuna, siitä vääntyi jotenkin tämäkin nimi) kanssa ekaa kertaa Turun käyttökoirakerhon treeneissä vähän kattelemassa. Pentuloita oli neljä, loput olivat sakemanneja. Kenttä oli täynnä myös aikuisia koiria. Se oli meille ihan hyvä kokemus, vaikken ryhmätreeneistä niin välitä.
Aluksi taas räykytti, mutta sitten alkoi sujumaan. Olin ihan yllättynyt, miten hienosti kotona treenatut jutut toimivat uudessa paikassa häiriön alla: perusasentoon tulo, luoksetulo ja vielä maahanmenokin. Lopuksi sai saalistaa rättiä ja sekin sujui mukavan raivokkaasti. Jes! Se keikka väsyttikin pennun niin, että nukkui tajuttomana monta tuntia. Mukavaa vaihtelua...
Iltapäivällä pisin jälki tähän asti, 70 askelta, ei mutkia. Aurinko laskeekin aikaisin, sillä kun tallasin jälkeä, mun varjo oli monen kymmenen metrin pituinen. Rytmi ajoi taas upeasti, en keksi mitään moittimista. Tarkasti hyvällä rytmillä joka askeleen, ei vilkuillut ylös tai sivuun, ihan huippu! Loppupalkka eli Neu maistui. Lopuksi koko perheen metsälenkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti