Pettymys

Pentukurssi oli eilen hienoinen pettymys. Pohjustan vähän: istun ensiksi autossa tunnin huutavan beiben kanssa, jotta saan auton käyttööni pentukurssille pääsyä varten (heitin siis Henkan töihin). Seuraavaksi perehdytän 17-vuotiaan lapsenvahdin Inkerin hoitoon ja jännitän, miten molemmat pärjäävät. Lopulta pääsemme Rytmin kanssa hallille, jossa on jostain syystä tuplamäärä koiria, ainakin tusina. Siis niin paljon, että eipä siellä mitään mahdu tekemään törmäämättä muihin.

Koiramäärä vaikuttaa eniten sisältöön: tällä kertaa aiheena on agility, ja suurin osa ajasta menee siihen, kun odotamme vuoroamme. Saldo: ylitämme maassa olevan riman kolme (3) kertaa ja Rytmi menee putken läpi kolme (3) kertaa. En jää odottamamaan viimeistä ohjelmanumeroa, pujottelua neljän kepin kanssa, koska lapsenvahti soittaa, ettei saa Inkerin itkua loppumaan.

Mistä oikein maksoin? Kurssimaksun lisäksi bensakin maksaa ja niin myös lapsenvahti. Tästä kerrasta lähtee kyllä palautetta. Jos olisin ollut fiksu, olisin jättänyt koko kerran väliin: agilityn alkeita voidaan onneksi treenata keskenämme oman seuran hallillakin. Puuh.