"Toi on tosi helppo kouluttaa, kun se on noin kiinnostunut leluista", kuulin eilen TKK:n tottistreeneissä. Ihanaa kuulla noin myönteinen arvio airiksesta. Käytiin siis siellä ryhmätreeneissä, ja mennään varmaan vastakin, kun se on sellaiseen aikaan, että päästään joka kerta.
Aluksi Rytmi oli tosi levoton, olisi ollut kova hinku päästä moikkaamaan jokaista ihmistä ja koiraa. Voi maalaistolloa! Teemana oli perusasento ja seuraaminen. Meitä ei enää päästetty penturyhmään, mikä oli ihan hyvä juttu.
Aluksi ilmoittautuminen, nyt pitää vaan täpäkästi käskeä koira pitämään arse maassaan, pitää saada loppu sille hyppimiselle. Sitten pujottelua koirakoiden ohi. Upeesti tarjosi perusasentoa muiden pujotellessa. Pistin välillä Rytmin autoon, ja lopuksi se sai tehdä vielä luoksetulon.
Tänään aamulla käytiin hikilenkki naapurin lauman kanssa. Rytmin sydänystävä siitä jengistä on nuori shelttipoika Wilson. Kusti meni sekaisin juoksuaan tekevästä nartusta ja yritti lopulta astua maanisesti kaikkia. Ei voi mitään, se on rasittava jätkä. Mä en sitä vaan osaa pistää ruotuun, kun sille iskee maaninen vaihe päälle.
Ps. Molempien turkit on melkein siistitty! Pitääkin laittaa kuvia sit tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti