Tein aamulla metsään valmiiksi katsomaani hyvään kohtaan lyhyen makkarajäljen (30 askelta ja rapiat, tasainen maa, ihan matalaa kasvillisuutta, viskoin isoimmat risut pois matkalta). Jännitti hakea Rytkönen kotoa. Se oli ihan innoissaan menossa hommiin, ehti mm. tsekata matkalla kohdan, jossa poikkesin polulta, kun meinasin tehdä siihen.
Sitten. Se jäljesti tarkasti ja nopeasti. Sehän oli hetkessä ohi. Ei siis motivaatio-ongelmaa. Mutta: se ei syönyt ainoatakaan makkaraa maasta. Lopussa annoin taskusta NEU-rasian ja pistin herkun maahan, sen kyllä söi hyvällä ruokahalulla.
Kotimatkalla mietin, että Rytmi ei ole niin ahne koira, että noilla makupaloilla jäljellä tuntuisi olevan suurta merkitystä. En näe järkeä siinä, että vaatisin sitä syömään kaikki. Pitäisiköhän unohtaa pilkuntarkka peltojälki ja siirtyä suosiolla metsään, jossa meidän tavoitteet kuitenkin on? Mitä mä niitä nameja kylvän kantaan ja kärkeen, jos siitä ei ole mitään hyötyä? Vai onko? Pitää pohtia.
Eilen TKK:n tottikset. Alku oli taasen yhtä huutoa ja hulinaa, mutta kun pahimmasta hötkyilystä päästiin, se keskittyi tosi hienosti hommiin. Pujottelu sujui paremmin kuin ikinä tähän asti. Teki myös luoksetuloa, yhden haparoivan eteenmenon ja harjoitteli maassa pysymistä, kun muut tekivät luoksetuloa. Se meni upeasti. Vähän hätkähti, mutta vilkaisi heti mua ja pysyi :)
Viereisellä sakemannien kentällä ammuskeltiin suojelutreeneissä. Rytmi ei reagoinut mitenkään.
2 kommenttia:
Pipsan kans oon huomannu, et pellosta kummiskin hyötyä metsäjäljelle eli lisää siellä työskentelyn tarkkuutta. Oon siis tehny molempia ja vaan pellolla vaatinu tarkkaa työskentelyä ja metsässä antanu mennä, mut laittanu sinne joskus namejakin sinne tänne. Metsässä ei ole huidellut oikeestaan lainkaan kun olen samalla treenannut ees vähän peltoa. En suosittele siis kokonaan unohtamaan peltoa. Hyvältä kuulostaa teitin tottistelut!:)
Luulen, että päädyn samantyyppiseen ratkaisuun. Pitäis vaan oppia se vaatiminen siellä pellolla!
Lähetä kommentti