Oon viettänyt luksuspäivää keskenäni koirien kanssa. Käsittämättömän hieno sää! Pakko oli siis hinautua metsään. Henkkahan on jo jokusen viikon hoitanut lenkittämiset, kun remmilenkkeily tuntui tuskaiselta. Onneksi juoksusta ja selkävaivoista on selviydytty ja koirat saavat taas painella irti.
Siis esineruutua. Koska yritän ajaa Rytmille läpi ideaa useammasta esineestä, talloin leveämmän (40 m) ruudun ja pistin esineet takakulmiin. Toinen oli ihan takalinjalla, toinen hiukan lähempänä. Herättelin vakiokengällä kuten aina ennen ruutuun lähetystä. Sitten haki ensiksi oikeasta takanurkasta supervauhdilla tohvelin - kymppisuoritus. Lähetys vasempaan takakulmaan näytti aluksi sujuvalta, mutta palasi pyörimään oikeaan etunurkkaan. Otin hiljaa pari askelta ruutuun päin, jolloin lähti etenemään. Paineli esineelle, nosti sen, lähti sivuun ja katosi näkyvistä??? Ihmettelin, ettei kai se taas meinaa siirtää sitä, mutta olikin lösähtänyt pureskelemaan ja nautiskelemaan löydöstään! Kutsusta toi sitten tämän uuden aarteen - kovan, nahkaisen silmälasikotelon.
Kusti-poika haki oikeasta takanurkasta tohvelin upeasti. Se on kehittynyt ruudussa valtavasti, oli nimittäin aika, jolloin se ei kyennyt yksin etenemään kymmentä metriä kauemmas.
Päälle vielä hikilenkki. Pakko myöntää, että rantapallosta olisi jo kiva päästä eroon, sen verran työläältä ruutuilukin tuntui. Mutta koirilla oli niin hauskaa, että se on hyvä palkka ponnistelusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti