Tehtiin Rytkösen kanssa istumissulkeiset:
Istumista mun edessä (tässä tuntuu edistystä tulevan kovin hitaasti, yhä vaan se välillä tökkii mua ja enkös paukapää palkannut tästä vahingossa...). Otan tähän aina myös niin, että siirryn itse sen eteen ja pidän sitä rauhassa siinä pidemmän pätkän.
Perusasentoon pysähtymistä, kun seuraaminen pysähtyy. Tämän se on hokannut hienosti. Käytän apuna ssshhhh-äännettä.
Liikkeestä istumista me ei olla treenattukaan ennen. Siitä se pääsi parhaiten jyvälle, kun käännyin itse sen eteen.
Lopussa pari paikallaanmakuuta. Miksi me on tehty tätäkin niin vähän? No, onhan tässä elämä aikaa.
1 kommentti:
"No, onhan tässä elämä aikaa."
Tästä mie tykkään ja aattelen ihan samalla tapaa. On tää niin vaikea (joskin mukava) laji. :)
Lähetä kommentti