Piti myös kapulaa, ja se ei ollutkaan kentällä niin helppoa kuin kotona, mutta mallikasta kuitenkin. Sain Lauralta hyvät vinkit, miten kapulan kanssa jatketaan: alan itse pikku hiljaa peruuttaa, sitten saa nostaa sen jo maasta ja tulla luovutusasentoon jne.
Lopussa tuomarin tervehdys, luoksepäästävyys, paikallaoloa ryhmässä. Pari oivallusta: paikallamakuun otan nyt kokonaan alusta ja eri käskyllä, koska se on siinä jännittynyt ja meinais nousta koko ajan. Eli haetaan tähän nyt ihan eri mielentila.
Toinen juttu koskee treenin lopetusta, joka on ollut eteenmeno tai luoksetulo. Kumpikin on olleet vähän vaisuja, ja tajusin viimein, miksi: se inhoaa autoon menoa (pentuna oli paha matkapahoinvointi ja yhäkään sillä ei ole autossa hyvä olla) ja on yhdistänyt nämä liikkeet siihen, että kohta pitää mennä autoon, yäk. Jatkossa otan nämä liikkeet vaikka alussa, mutten enää ikinä viimeisenä.
Kotona treenattiin lisää kapulaa, ja R kesti hyvin, kun painoin kapulaa päistä. Pitää olla tarkkana, ettei itse vapauta suullisesti sitä liian varhain, jolloin luonnollisesti se tiputtaa sen. Yhä vaan olen etenemisestä fiiliksissä, kun vielä viikko sitten se sylki välittömästi kapulan pois suuhun saatuaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti