Kusti jäljesti rauhallisemmin tänään.
Rytmillä hyvä lähetys jäljelle, matkaa kymmenen metriä. Otti taas takajäljen. Tänään olin onneksi hereillä, annoin sen mennä liinan mitan, kunnes kutsuin sitä nimeltä. Kääntyi ja lähti oikeaan suuntaan. Voihan takajälki sentään, tähän auttanee kokemus??
Jäljellä oli viisi keppiä ja pikkuisen makkaraa. Söi kaikki makkarat. Mun mielestä namit jäljellä rauhoittaa sitä ja tekee siitä tarkemman. Unohdin puhua jäljellä, mutta kehuin tietysti kepeillä. Niistä ei noussut viides eli viimeinen - olisko koira jo niin kylläinen siinä vaiheessa, että kepit ei ole enää niin tärkeitä? Viides oli kyllä alamäessä, että sikäli ehkä helppo ylittää...
Totesin, että ei ole mitään niin rentouttavaa maailmassa kuin päästä yksinään metsään treenaamaan. Ja t-paita-kelikin vielä, olin aivan onnessani.
Sain handlerin viikonlopun näyttelyihin, ei jää ainakaan mun sähläämisestä kiinni mahdollinen menestys, heh. Huomenna Ilmarille trimmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti