Talloin Rytköselle noin sadan askeleen jäljen, jolla oli neljä keppiä tasaisin välein. Alku oli kaahotusta, kunnes Hannu tuli liinan päähän ja kuljin itse vierellä. Sain korvaamattomia neuvoja. Koiralle pitää puhua jäljellä, vaikka koko ajan. Rytmi työskenteli kehujen varassa ihan eri tavalla. Vauhtia pois löysentämällä liinaa aina, kun syö.
Olin mielettömän tyytyväinen Rytmiin: sillä oli kuono tiiviisti pellossa, tutki oikean ja vasemman jalan askeleet, ilmaisi hyvin, mitä nyt kiepsahti sivuittain maahan, mutta onneksi tavoitteet on metsässä. Niin, ja lisää hallintaa ilmaisutilanteeseen myös Hannu muistutti.
Hannu kiinnitti huomiota Rytmin hännänheilutukseen, se näyttää varsin hyväntuuliselta työskennellessään. Miten heiluva häntä sitten korreloi keskittymisen ja intensiivisyyden kanssa, onkin yksi kysymys. Rytmi tuppaa olemaan sellainen iloinen ja huoleton porskuttaja. Ensi kertaa innolla odottaen!
1 kommentti:
Kyllä teillä Turuus osataan! Kateeksi käy, Tampereella ei ole minkäänlaista airistouhua!Hannulle terkkuja!
Lähetä kommentti