Rytmi on esineruudussa ihan kuningatar

Huh, mihin aika menee? Kauhean harvoin ehtii treenaamaan, tai siltä se tuntuu. Ja sitten kun ehtii, olen niin dementikko, että unohdan jotain. Tänään se jotain oli makkarat jäljelle, joten mentiin ilman. Kustille se vaan kostautui.

Esineruutu oli syvä ja kapea. Kusti tartti rutkasti apua, mutta hauskaa sillä näytti olevan. Rytmi haki kaksi esinettä (oikea takanurkka ja vasen reuna keskivaiheilla) nopeasti, varmasti, innokkaasti, täydelliset luovutukset... Se oli ihan huikea. Ei ihme, että tykkään reenata ruutua, kun siinä saa useimmiten onnistua!

Kustin jälki oli kauheaa ilman makkaroita. Lyhyt se oli onneksi.

Rytmin jälki oli opettavainen. Itse jäljestys oli erinomaista (pari tiukkaa kulmaa meni kuin juna, tien ylitys epäröimättä, kuivat risukot ja kaatuneet puut eivät olleet ongelma), mutta jana ja kepit hankalampia.

Päästin sen jäljelle vasta kolmannella lähetyksellä, koska se olisi lähtenyt suoraan sivuun eikä eteen. Se otti vainun jäljestä jo janalta ja siis tiesi minne mennä, oma moka kai, olisi pitänyt lähettää kauempaa? Vai mitä hittoa, jotenkin sille pitäisi osata opettaa, että menisi ETEENpäin!

Kepit (4 kpl) oli tänään tuoreempia. Vuoden ekathan olivat maanneet koko talven pyykkikorissa, sitten siirryin yhden yön yli hajustettuihin, ja tänään kokeilin semmoisia, joita pyörittelin aamukahvilla kotona. Keppien tuoreus näkyi selvästi! Kepin haju pysäytti sen, mutta se käytti paljon enemmän aikaa kepin etsimiseen. Ekalla kepillä meinasi luovuttaa, toisella ilmaisi itsenäisesti, kolmannesta meni yli niin etten ehtinyt reagoida, ja viimeisellä pyöri tosi laajaa ympyrää kunnes avustettuna ilmaisi.

Myöhemmin taas tajusin, mitä mun OLISI pitänyt tehdä: puhua, kehua, rohkaista sitä HETI siitä reagoinnista! Mutta mitä tekee mölkkerö-Ihatsu? Seisoo ja katselee, kun nuori koira yrittää parhaansa. Hemmetti, ensi kerralla sitten!