You're the first thing and the last thing on my mind

Virpi ja Sylvia-pentu tulivat tänään treeneihin, kivaa ettei tarvinnut tottistella ihan keskenään. Rytmi teki ekaksi luoksetulon, siitä seuraamista kaikkine käännöksineen ja henkilöryhmää Virpin lasten avustuksella. Palkkasin ryhmän keskellä, kontakti ei tippunut ollenkaan, hienoa. Tuomarin tervehdyksissä pysyi aloillaan palkatta, jee.

Toka setti aloitettiin kokeilemalla A-estettä, matalaa ja loivaa versiota. Rytmi meni namin avustuksella reippaasti. Lopetin kahden kerran jälkeen. Sitten treenit lähti alamäkeen.

Liikkeestä maahanmeno meni irtoliikkeenä ja ekalla kertaa myös sivulla hyvin. Sen jälkeen meni epävarmaksi, meinasi mennä muttei mennyt tai istui. Virpi sanoi, että käytän ihan erilaisia äänenpainoja tässä. Siinäpä se syy onkin. Yritin sanoa aina samalla tavalla ja lopettaa onnistumiseen, mutta vaikeaa oli. Seuraavaksi kaivoin esille kapulan. Tein pelkkää pitoa sekä sitä, että kapula jää mun ja koiran väliin, josta sen käskyllä pitäisi nostaa, kantaa ja tuoda se mulle. Rytmi meni jostain syystä koko ajan vaan haluttomammaksi, teki se kyllä, mutta iloisesta suorituksesta ei voi puhua. Pito-ote oli aika surkian löysä. Plääh.

Koska toinen setti meni miten meni, halusin ottaa sen vielä kerran kentälle. Rytmi teki ensin paikallaoloja, joissa kesti hyvin mm. lasten juoksemisen vierestä. Ei noussut kertaakaan, hyvä juttu. Sitten vielä perusriehumista patukalla, tykkäsi kovin. Ja ei kun autoon.

Ostin sille kumifrisbeen, se oppi äkkiä ottamaan koppeja loikkaamalla.