Kovaa menoa ja merkitöntä jälkeä

Aamulla olin Inkerin ja Rytmin kanssa ekaa kertaa pidemmällä pyörälenkillä (tunti). Himmeet menohalut tuolla Rytkösellä, kyllä siitä tuli hyvälle tuulelle! Välissä oli pitkä pätkä peltotietä, jolla sai juosta irti ja lujaa! Pari kilsaa joutuu menemään yhteensä asvalttia, muuten on hiekkatiet.

Iltapäivällä tein meidän tontin eteen jälkeä (metsä). Kokeilin huvikseni kreppien jättämistä kotiin. Jälki ei ollut pitkä eikä siinä ollut muuta kummempaa haastetta kuin paikoitellen risukkoinen alusta. Kolme keppiä. Jäljen tallottuani havaitsinkin samalla pläntillä liikkuvan sienestäjän. Pohdin, että menee liian haastavaksi, mutta päätin ajaa jäljen kuitenkin. Parempihan tuosta on tietää ja kokeilla, voihan jäljet sotkeentua marjastajien ym. takia tietämättänikin. Jälki vanheni tunnin.

Lähetyksessä Rytmi oli rauhallinen, eteni suoraan, tarkasti viitisen metriä takajälkeä ja kääntyi itsenäisesti. Jäljesti tarkasti ja söi halulla kaikki namit, joita oli muutamia siellä täällä. Mä en huomannut itsessäni mitään eroa siihen, jos jälki olisi ollut merkattu, mitä nyt eka keppi tuli vastaan aiemmin kuin luulin. Toisen kepin jälkeen eksyttiin sienestäjän jäljelle. Rytmi ajoi sitä hetken, kutsuin pois. Rytmi nosti itsenäisesti taas "oikean" jäljen ja saapui pian viimeiselle kepille. Kaikki kepit nousivat siis hyvin. Hyvä hyvä tyttö! Tuo samaan aikaan kulkenut sienestäjä oli aika hc-haaste, mutta selvitettiin se hyvin.