Rytmi oli kahdesti pellolla. Eka jälki opetti, että olen tampannut huonosti, liian suuri ja harva askelväli. No, oppia ikä kaikki. Toisen jäljen osasin jo talloa, ja ohjauskin sujui hyvin ekaa kertaa elämässäni, heh heh. Rytmi söi maasta kaiken eikä ollut niin hätäinen. Hannun mielestä vauhti onkin johtunut siitä, että jäljestyksen rytmi on ollut sillä hämärän peitossa, ja näin pakka on hajonnut. Näillä eväillä peltojälkeä on hyvä jatkaa, vaikka metsä on yhä se ykkösjuttu.
Tottiksessa perjantaina vähän seuruuta, lauantaina paikallaoloa, seuruuta, henkilöryhmää (koira oli tosi hyvässä tilassa), sunnuntaina ruudun jälkeen seuruuta, hlöryhmää ja luoksetuloja (alkoi olla Rytmistä veto pois, teki mutta vähän löysästi). Hannu antoi Rytmin seuraamisesta hyvää palautetta, se onkin parhaimmillaan munkin mielestä tosi jees. Paikallaolotreeni oli hyvä myös.
Esinetreeni meni hyvin kans, haki kaksi esinettä vauhdilla. Toinen oli takana, sen toi ensin, lähiesineelle luulin lähettäväni suoraan kohti, mutta olinkin lähettänyt sivusta, ja kun kutsuin koiraa takaata, niin nosti lähiesineen palatessaan. Oli kyllä hyvä.
Noin muuten leiri oli hyvinkin yksi parhaimmista, joilla olen ollut. Oli mahtavaa olla koolla "omalla" jengillä, seurata uusimman pentueen menoa, tavata vanhoja ja uusia tuttuja... ja tietty purkaa traumoja, joita tämä hassu harrastus voi joskus aiheuttaa. Eli saipa nauraa pitkästä aikaa oikein kunnolla. Uusia treenikavereitakin taidettiin saada. Ja palasin kotiin muuten vuotta vanhempana. Iso kiitos kaikille huippuleiristä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti