Metsässä

Rytmi pääsi tänään etsimään esineitä ja jäljelle. Mun piti talloa kaksi kaistaletta, mutta väsytti ja nivusia särki, joten tein vaan yhden. Taakse jätin lapsenkengän. Rytmin etenemistä oli hauska seurata. Se juoksi siksakkia taakse, kävi nopeasti ulkona ruudusta, nappasi kengän ja paineli mun luo. Hyvä oli, mutta mua jotenkin tympi talloa yksin ruutua. Ens kerralla toivottavasti paremmassa seurassa. ;)

Jälki oli puolisen kilsaa, neljä keppiä ja vanheni tunnin. Janalla Rytmi eteni lähettämääni suuntaan ja paineli jäljen ohi pari metriä ja kääntyi sieltä jäljelle. Olisikohan se virhe kokeessa? Tuskin, etenkään kun ne jäljet ei ole merkattu...? Ihastelin sitä, miten tarkkaan se kulki jäljen päällä ja tässä huumassa se ylitti ekan kepin. En siis muistanut, että se tuli niin pian. Kutsuin koiraa, jolloin se ilmaisi kepin palatessaan. Tien ylitys oli tosi hieno. Loput kolme keppiä ilmaisi hienosti, kaksi jopa jäljen suuntaisesti. Eka 90 asteen kulma meni tarkasti, toisessa ylitti reippaasti kulman. Annoin sen välillä jäljestää niin, etten pitänyt liinasta. Loppuvaiheessa se eteni musta n. 20 metrin päähän, kääntyi ja jäi odottamaan. Hauskaa, että se muisti mutkin. :) Tosi hyvin se työskenteli. Pitää miettiä nyt, mitä vielä tekisi jäljellä tänä syksynä, kun treenikertoja ei ole monta jäljellä. Hyvällä mallilla se on, vaikka tänä kesänä ei monta jälkeä ajettu.

Rytmistä on näin aikuisena sukeutunut niin viisas. On vaikea kuvailla miten sen huomaa, jotenkin se vaan on niin järkevästi meidän arjessa mukana. Henkalla ja mulla on molemmilla siitä vain hyvää sanottavaa. Se vain toimii jotenkin kuin ajatus. Tänäänkin treenien jälkeen se kouhotti tuhatta ja sataa pellolla ja kävi ties missä, mutta kun mä palasin autolle, niin siellä se jo odotti. Se on kotona hyvin huomaamaton, mutta kaipaa ja antaa just sopivasti hellyyttä ja läheisyyttä. On ilo ja kunnia saada elää sen kanssa.

Kotipihassa ollaan hypitty estettä edestakaisin. Hyvä että on este nurkilla, niin saa paljon toistoja.