Tottista kentällä

Käytiin Rytmikkään kanssa aamulla TKK:n tottistreeneissä. Pentuja oli kuutisen kappaletta. Rytmi on kyllä mainio tapaus. Tiesi heti, mitä siellä ollaan tekemässä. Ei pöhissyt muille koirille ja tarjoili auliisti kontaktia ja perusasentoa. Pennut ovat ihania! Ja meille tekee hyvää käydä katselemassa muita koiria. Pujoteltiin muiden koirakoiden ohitse, ihan hyvä harjoitus. Vein luoksetulosta suoraan kakaran autoon, sai viedä rätin sinne mukanaan.

Rytmi lähettää isänpäiväonnittelut Othellolle Saksanmaalle!

HYL & HYL

Meidän kisaura kakkosluokassa ei alkanut kovin loistokkaasti - molemmilta radoilta hyllyt. Oltiin Kustin kanssa tänään siis Lohjalla. Eka rata oli hyppyrata, jossa oli pari mielenkiintoista kohtaa. Esteet olivatkin radalla jotenkin ihan eri paikoissa kuin kuvittelin, mystistä! Ohjaus tökki siis pahemman kerran. Kepeille meno epäonnistui, yllätys. Viimeiset neljä estettä ovat hämärän peitossa: en yhtään muista, mitä siinä sekoilin. Taisi vähän jännittää!

Agilityrata sujui jo vähän paremmin. Se oli kivan simppeli. Tuntui ihanalta päästä juoksemaan radalle, ja pystyin keskittymään ohjaukseen! Tälläkin kertaa homma kaatui kepeille. Kusti myös hyppäsi pois keinulta, mitä ei ole koskaan tapahtunut! Miksi? Harmi, ettei voinut ottaa heti uusiksi, sillä tuomari oli kieltänyt kontaktitreenit radalla. Mikä on tietenkin ihan ymmärrettävää. Mutta: A meni täydellisesti!

Mitä opin tänään?
* Kusti toimii myös maneesissa
* Jos epäröin, ehdinkö johonkin ennen koiraa, en ehdi. Eli turha yrittää...
* Kepeillä en voi enää yrittää antaa Kustin itse etsiä oikeaa aloitusväliä: se on pakko ottaa haltuun ajoissa ja olla siinä tukena!

Todistettavasti tämä on onnistunut kisoissa ainakin kerran! (Kuopiossa elokuussa 2007 ja nousu kakkosiin...)

Viime hetken viilausta

Ei ollut jotenkin yhtään fiilistä ajaa aamulla hallille huonosti nukutun yön jälkeen. Sain kuitenkin itseni ruoskittua paikalle. Tajusin nimittäin, että pitää testata miten kauas voin Kustin jättää, jos hyppyrata alkaakin jollain suoralla estesarjalla. Pistin kolme hyppyä ja kepit suoraan linjaan. Kyllä se Kusti kestää näköjään jäämisen kolmenkin esteen taakse, mutta en tajunnut, miten herkkä se on mun käsien asennolle. Kun laskin käden liian aikaisin, se tiputti kolmannen riman(!).

Se etsi kepeille menon hyvin, olin sitten kummalla puolella tahansa. Tai no, hyvin ja hyvin. Se pysähtyy siinä ja haukkuu, epävarmuutta siis on, varmaan mun syytä. Mitenköhän me saatais tämä sujuvaksi? Tehtiin myös A:n kontakteja. Ei huvittanut tehdä enempää, sillä jostain syystä se haisteli kauheasti. Tätä käytöstä meillä ei ole koskaan ennen hallilla ollut, ja kiinnitin asiaan jo viimeksi huomiota. Onko syynä pitkä tauko vai onko hallilla ollut juoksuisia narttuja...?

Rytmin kanssa leikin varovasti. Tehtiin taas myös perusasentoa, kontaktin pitoa ja maahanmenoa.

Näillä asuilla meitä nöyryytetään kylmässä hallissa!

Lepoa ja hellyyttä

Rytmi ontui takajalkaa levon jälkeen maanantaina ja tiistaina, siispä se on "lepäillyt". No, ontunut ei ole enää, mutta on vähän jäykkä tuo takapää vielä. Jokin venähdys, veikkaan.

Kerryt ovat tunnettuja perskärpäsiä, mutta Rytmi on vielä pahempi kuin kerryt. Edesmennyt Kerttu-airikseni tykkäsi pennusta asti olla omassa rauhassaan, mutta Rytmi on aina siellä missä minäkin. Tykkään tästä ominaisuudesta! Mitä vähemmän annan sille huomiota, sitä tiiviimmin se yrittää muhun liimautua. Eilen pyyhin keittiön kaapin ovia kirjaimellisesti koiran kuono poskessa kiinni. Yöt Rytmi viettää sänkymme alla.

Tosiaan, lepotauon ansiosta jää aikaa siivoukselle. Löysin Kustin kilpailukirjankin. Onneksi, sillä sitä tarvitaan ihan pian...

Treenit Siirin kanssa

Oona tuli meille aamulle Rytmin serkun, kahdeksankuisen Siirin kanssa. Oona teki Siirille pellolle pari makkararuutua, minä taas talloin Rytmille 70 askeleen jäljen loivalla mutkalla oikealle. Tuuli nousi takaoikealta, muttei näkynyt ajamisessa. Rytmi tarkasti taas joka askeleen. Välillä vauhti meinasi kiihtyä, mutta rauhoittui heti kun kiristin varovasti liinaa. Mutkan kohdalla sattuikin hauskasti, sillä Rytmi painoi vaan eteenpäin. Hoksasi heti, että jälki katosi kuonon alta ja etsi kauniisti askeleet.

Sitten tytöt pääsivät hakemaan narupalloa metsästä. Nyt olikin viimeinen hetki ottaa Rytmille liina tähän, sillä se palkkaa itseään juoksemalla esineen kanssa läheltä ohitse ja takaisin metsään - ei tietoakaan luovuttamisesta tai että tulisi leikkimään. Hilaan sen siis liinalla luokseni varovasti ja palkkaan ylitsevuotavasti. Siiri oli tässä luonnonlahjakkuus, ei juossut ylimääräistä!

Lopuksi lenkki metsässä. Kustikin oli mukana, ja meillä sujui hienosti ekat kymmenen minuuttia (Kusti on kyllä yksinkertainen mies!), kunnes se hoksasi, että Siirihän on nuori narttu. Pakko oli laittaa casanova kiinni.

Alla pari Oonan kuvaa, kun tytöt bilettää hiekkakasalla!

Auringonlaskujäljestystä

Aamulla käytiin Tsikun (Rytmi oli aluksi Kikuna, siitä vääntyi jotenkin tämäkin nimi) kanssa ekaa kertaa Turun käyttökoirakerhon treeneissä vähän kattelemassa. Pentuloita oli neljä, loput olivat sakemanneja. Kenttä oli täynnä myös aikuisia koiria. Se oli meille ihan hyvä kokemus, vaikken ryhmätreeneistä niin välitä.

Aluksi taas räykytti, mutta sitten alkoi sujumaan. Olin ihan yllättynyt, miten hienosti kotona treenatut jutut toimivat uudessa paikassa häiriön alla: perusasentoon tulo, luoksetulo ja vielä maahanmenokin. Lopuksi sai saalistaa rättiä ja sekin sujui mukavan raivokkaasti. Jes! Se keikka väsyttikin pennun niin, että nukkui tajuttomana monta tuntia. Mukavaa vaihtelua...

Iltapäivällä pisin jälki tähän asti, 70 askelta, ei mutkia. Aurinko laskeekin aikaisin, sillä kun tallasin jälkeä, mun varjo oli monen kymmenen metrin pituinen. Rytmi ajoi taas upeasti, en keksi mitään moittimista. Tarkasti hyvällä rytmillä joka askeleen, ei vilkuillut ylös tai sivuun, ihan huippu! Loppupalkka eli Neu maistui. Lopuksi koko perheen metsälenkki.

Hallilla

Ajoin koirien kanssa aamulla hallille. Menin ilmoittamaan Kustin kisoihin, niin treenatakin täytyis! Kuten kuvasta näkyy, viimeksi on kisattu elokuussa 2007. Otin sen kanssa kepeille menoa parista eri kulmasta, piti taas hakea onnistumista. Lopulta sain onnistumaan, kun ymmärsin itse hidastaa ajoissa ja antaa sille tarpeeksi tilaa hakea oikea väli. En vain saa rynniä keppien viereen! Tein puomia niin, että varmistin ylösmenokontaktin pistämällä renkulan puomille. Sitä ei ehkä olisi edes tarvittu, sillä Kusti juoksi kauniisti puomille kuten pitääkin. Se on siis muutaman kerran pompannut tässä, enkä halua siitä samanlaista ongelmaa kuin A:sta! A:n ylösmenot onnistuivat tänään myös hyvin.

Kikuna (=Rytmi) pääsi kentälle leikkimään ja tekemään putkea. Rynni putkeen ihan oma-aloitteisesti, hmm... Viereisellä kentällä treenasi dallu, mutta Tsikutsiku leikki mun kanssa hyvin siitä huolimatta. Se sai harjoitella myös kierrä-käskyä lihapullilla ja hyppyesteen siivekkeellä. Jäähdyttelylenkin jälkeen hallin piha täyttyi villakoirista, joille Rytmi meinasi räksyttää. Puutuin tähän heti, ja sen jälkeen osasi olla ihan nätisti. Pitäisi oikein asiakseen käydä kaupungissa ja vaikka missä ihmettelemässä liikennettä ja muita koiria, ettei pääsisi pentu metsittymään!

Rimojen tippuminen ei ole meidän ongelma...