Jännää jäljellä

Tein aamulla metsään valmiiksi katsomaani hyvään kohtaan lyhyen makkarajäljen (30 askelta ja rapiat, tasainen maa, ihan matalaa kasvillisuutta, viskoin isoimmat risut pois matkalta). Jännitti hakea Rytkönen kotoa. Se oli ihan innoissaan menossa hommiin, ehti mm. tsekata matkalla kohdan, jossa poikkesin polulta, kun meinasin tehdä siihen.

Sitten. Se jäljesti tarkasti ja nopeasti. Sehän oli hetkessä ohi. Ei siis motivaatio-ongelmaa. Mutta: se ei syönyt ainoatakaan makkaraa maasta. Lopussa annoin taskusta NEU-rasian ja pistin herkun maahan, sen kyllä söi hyvällä ruokahalulla.

Kotimatkalla mietin, että Rytmi ei ole niin ahne koira, että noilla makupaloilla jäljellä tuntuisi olevan suurta merkitystä. En näe järkeä siinä, että vaatisin sitä syömään kaikki. Pitäisiköhän unohtaa pilkuntarkka peltojälki ja siirtyä suosiolla metsään, jossa meidän tavoitteet kuitenkin on? Mitä mä niitä nameja kylvän kantaan ja kärkeen, jos siitä ei ole mitään hyötyä? Vai onko? Pitää pohtia.

Eilen TKK:n tottikset. Alku oli taasen yhtä huutoa ja hulinaa, mutta kun pahimmasta hötkyilystä päästiin, se keskittyi tosi hienosti hommiin. Pujottelu sujui paremmin kuin ikinä tähän asti. Teki myös luoksetuloa, yhden haparoivan eteenmenon ja harjoitteli maassa pysymistä, kun muut tekivät luoksetuloa. Se meni upeasti. Vähän hätkähti, mutta vilkaisi heti mua ja pysyi :)

Viereisellä sakemannien kentällä ammuskeltiin suojelutreeneissä. Rytmi ei reagoinut mitenkään.

Ymmällään

60 askeleen aamujälki Rytmille. Mutta se ei vaan lähtenyt jäljestämään. Veti kuono korkealla sivuun, haahuili. Yritin uudestaan alusta. Ei vaan lähtenyt. Olen ymmälläni. Keräsin pellosta vähän makkaraa, ja tein uuden ihan lyhyen, kymmenen askeleen jäljen. Ekalla oli vähän sivutuuli, joten ajattelin, että tehdään sitten vastatuuleen. Ei lähtenyt silläkään.

Koira ei ole kipeä, ruoka maistuu ja leikki sujuu. Epäilen sen tekevän juoksua, mutta vaikuttaisiko se sitten yhteen asiaan noin paljon? Missä on se koira, joka viime syksynä tarkasti huolellisesti joka askeleen? Tai edes se, joka kevään ekalla jäljellä jätti joitakin askeleita sivuun?

Se veti liina kireällä pellolle ja oli mun tulkinnan mukaan innoissaan menossa hommiin. Sit ei vaan käynnistynyt. Tuntuu kurjalta. Pitäisikö unohtaa pellolla jäljestys? Pitää taukoa? Olisiko siltä pitänyt vaatia työskentelyä? En osaa enkä ymmärrä.

Ruutua ja karvoja

Pojat ja Rinkeli lähtivät pyöräilemään, ja Rytmi ja minä suuntasimme metsään. Lenkin alussa esineruutua. Kaksi kaistaletta vierekkäin, 10 x 50 metriä. Kun olin tallonut alueet, pistin Rytmille liivit ja vein hanskan ekaan ruutuun, vasempaan laitaan keskivaiheille. Rytmi ampaisi suoraan esineelle, nosti sen, lähti juoksemaan sivuun, pudotti esineen, ja kävi huvikseen juoksemassa siinä toisessakin ruudussa. Hmmm. Huutelin vähän, niin meni noukkimaan hanskan ja toi mulle. Oli niin helppo, ettei vissiin huvittanut heti tuoda??

Koira taas kiinni, ja vein pienen pehmolehmän tokaan ruutuun takalinjalle. Nyt Rytmi lähti vähän laiskasti ja tuli pian takaisin mun luo. Ruudun etuosassa oli ryteikköä, ei meinannut lähteä sen yli, tuli toistamiseen mun luo. Pysyin taas hiljaa paikallani. Sitten se onneksi lähti itse etenemään ruutuun. En yhtään nähnyt mitä tapahtuu, koska paikka oli vähän kumpareinen. Sieltä se sitten juoksi suoraan luo, näin heti, että esine oli löytynyt. Upee tyttö! Oli tosi hieno sää, ja viihdyttiin pitkään metsässä.

Eilen oli Turun airisten trimmauskurssi. Olen nauranut katketakseni alla olevaa kuvaa. Toivottavasti sijoituskoirasta saa julkaista näin edustavia otoksia netissä??? Mulla oli kurssilla hauskaa, mutta Rytmi olisi varmaan tehnyt mieluummin jotain muuta, vai mitä luulette?

Oho!

Blogi täyttää puoli vuotta. En olisi uskonut, että tänne tulee säännöllisesti kirjoiteltua.
Päätähti eli Rytmi täyttää puolestaan tänään 10 kuukautta. Jee ja onnea!

Haasteita

Aamujälki 60 askelta, tuuli aika napakasti. En tiiä. Nosti nokkaa useamman kerran. Ekan kerran taisin ihmetellä, seuraavalla nypytin liinaa, sit taas ihmettelin hiljaa. Joka kerta kehuin, kun nenä painui peltoon takas. Tuuli pyöri aika kovin, olisko se vaikuttanut, vaiko eilinen häröily? Pidän nyt pari päivää taukoa jäljestä ja katsotaan sit. Jos ei ala korjaantua, pitää hakea jostain apuva!

Lenkillä ruutu 10 x 70 metriä. Tuuli yhä kunnolla. Kusti oli apumiehenä tallomassa, Rytmi oli kiinni etulinjan eessä. Jätin takalinjalle fleecehanskan, heiluttelin sitä vähän ja huutelin. Koira läks vauhdilla, risteili hienosti takaosassa, äkkäsi hanskan ja toi suoraan käteen. Narupalloa palkaks. Vein Kustille saman hanskan keskiosaan. Hienosti poika haki, vaikkei heti onnistunut. Muttei antanut periksi!

Sitten Rytmille toinen esine, Inkerin pieni pehmolehmä, jonka jätin keskivaiheille ison kiven taa. Koiraa hakiessa mulle tuli mieleen, että olikos se niin, että näitä kapeita kaistaleita piti treenata yksi kaistale per esine? Lähetin Rytmin, se bongasi nopeasti esineen, lähti tuomaan mulle MUTTA tiputti pian sen kohdan jälkeen, jossa Kustin esine oli! Kääntyi ja jäi sinne pyörimään. Kävelin ruutuun, se tuli mua kohti, otti lehmän ja palattiin etulinjalle. Kaikesta oppii! Ainakin Rytmillä toimii nenä.

Kateissa kaksisataa makkaranpalaa

Iltajälki Rytmille. Pituus sata askelta. Makkaraa kantaan ja kärkeen. Talloessa näin kaksi peuraa. Päätin vanhentaa 1,5 tuntia, sillä ajattelin tsekata, josko se olisi tappanut eilistä vauhtia.

No, paalulla tajusin, että kaikki makkarat oli jo syöty. Mikähän elukka lienee ollut asialla? Tuli halju fiilis. En sitten sen enempää ajatellut, vaan annoin Rytmin ajaa jäljen. Haahuiluahan se oli, tai pysyi se jäljellä, muttei ollut tietoa mistään rytmistä tai intensiivisyydestä. Paskaa. Pitää ajaa korjaava jälki heti huomenna, tuoreena...

Jälki korkattu

Hoksasin, että peltohan on enemmän kuin tarpeeksi kuivunut jälkihommiin. Jääkapista löytyi nakkipaketin jämä, joka riitti 70 askeleen jälkeen. Nakkia kannassa ja kärjessä. Tein keskivaiheilla pari loivaa kurvia, ettei menis tylsäks. Mieto vastatuuli.

Rytmi ei meinannu pysyä housuissaan, kun tajusi, minne ollaan menossa. Vauhtia sitten riittikin. Silti se mielestäni tsekkasi joka askeleen, mutta rauhallisuutta olisin kaivannut. Kurveissa nenä nousi. En osannut jarrutella sitä- tuntui, että jos yritin himmata sitä, niin se vaan kiihdytti?? Lopussa taskusta NEU-rasia.

Kusti kävi taas pyörälenkillä Henkan ja Inkerin kanssa.