Rytmi, je t'adore

Aamulenkillä tein molemmille jäljet metsään. Kustihan on ex-nirso nyk. ahnesika kastraation ansiosta. Se pelittikin liikuttavan tarkasti, koska söi tasan jokaisen satunnaisen makkaranpalan. Hyvä jätkä!

Rytmin jälki oli suorahko, lopussa melkkis 90 asteen kaarto vasempaan ja neu-rasia loppupalkkana. Myötätuuli. Otin sille pienen janan eli lähetin käskyllä "etsi jälki" kolmisen metriä ennen jälkeä. Ihan kuin se ois aina tehnyt sitä. Eteni suoraan, imaisi jäljelle oikeaan suuntaan, nakutti tosi tarkasti kaikki kumpareiden kierrot sekä loppukulman. Tosi taitava! Pitää kehittää sille aina jotain uutta joka jäljelle. Hyvältä kyllä näyttää!

Sitten hehkutusosuus. Täällä on kuuma! Jos ei huomenna olis näyttely, niin nokka näyttäis uimarannalle. Loppupäivä menee siis Rytmiä viimeistellessä. Mutta mikäs on tehdessä, kun grillissä muhii tandoor-kana, sitrus-korianteri-chili-marinoidut jättikatkaravut ja tietty maissi. Ja tulinen makkara. Mukavaa, kun ruoka- ja lapsihuolto pelaa, ja voi itte keskittyä koiriin ja olemaan raskaana.

Lukan kanssa

Kuva: Laura Heinonen

Lukan ja Lauran kanssa aamutreenit: ruutua ja jälkeä. Tuli paljon uusia juttuja! Ja Luka on kiva leikkikaveri, hyvin juoksuttava herrasmies.

Tallottiin ruutu n. 15 x 40 metriä, keskellä piti ylittää kaatunut puu ja takana risukkoa. Luka kävi ensiksi. Rytmillä oli esine oikeassa takakulmassa, ja lähetin sen oikeaa reunaa pitkin. Se jäi kuitenkin pyörimään etualalle, jossa Luka oli juossut. Jouduin lähettämään syvemmältä uudestaan, kävi se lopulta sen etsimässä. Eikä tiputtanut vaan antoi hyvin käteen. Vieraan koiran hajut olivat uusi juttu, ja olen tyytyväinen siihen, ettei lähtenyt moikkaamaan Lukaa vaan teki hommia!

Laura talloi Rytmikkäälle jäljen, jossa oli hyvin pituutta verrattuna siihen mitä on tehty, nameja siellä täällä, kaarroksia, jopa pienen polun ylitys. Rytmi selvitti tosi hyvin. Jatkossa jätän palkan päähän maahan, koska nyt kääntyi mun puoleen ennnen loppua. Ja otan namirasiat pian jäljelle.

Se UI!

Tänään tehtiin hiekkakuopilla ruutua. Mutta tärkein ensin: Rytmi ui ekaa kertaa! Kusti näytti hienosti mallia, ja niin Rytmikin sitten uskaltautui pari kertaa kepin hakuun niin, että uimalla piti tulla pois. Musta olis vallan upeeta, jos Rytmistä sukeutuisi vesipeto.

Ennen lenkkiä siis ruutu hakkuuaukealle, 20 x 50 metriä. Rytmille ekaa kertaa vieras esine, johon en ollut koskenut. Kirsi vei pienen pehmolelun takalinjalle, ja lähetin koiran. Lähti hakemaan, mutta saikin sitten päähänsä juosta Kirsin autolle katsomaan, tulisko Maisa kans. Kutsuin pois ja lähetin ruudun etuosasta uusiksi. Joutui vähän hakemaan, mutta löytyihän se, ja luovutus oli ihan nätti. Se seisoi takalinjalla hetken ja kattoi mua, en ole varma, oliko esine jo silloin suussa, ja odotti ehkä sitä "hyvää"?

Kuvat ovat Kirsin ottamia!

Ps. Jos joku tietää, miten ihmeessä saisin tekstiä noiden kuvien väliin, niin kertoa saa. En jaksa enää koittaa.

Ruutuu ja jälkee

Parin viikon tauko on taukoiltu, tiedä sit, tarvittiinko sitä edes.

Tänään lenkillä tallasin pari kaistaletta metsään ja jätin niihin sen kummemmin huitomatta tai hetsaamatta esineet. Ekaan n. 60 metriin "uuden" esineen eli vauvan pikkuruisen villahanskan. Rytmi risteili hyvin ruudussa edeten taakse asti, bongasi esineen ja juoksi suoraan luo. Hyvä luovutus ja leikkipalkka.

Tokaan kaistaleeseen pistin pikkulehmän 30 metriin ryteikön taakse laskevaan rinteeseen, jonne en nähnyt itse. Vähän jännitystä. Rytmi kävi juoksemassa siellä päin ja palasi mun luo. En reagoinut, ja lähti uudestaan. Sai tehdä jonkun aikaa töitä, ennen kuin näin juoksevan kohti esine suussa. Hyvä! Tuli luo, tipautti maahan eikä suostunut antamaan käteen vaikka koitin leikittää ja vaatiakin. Ei suostunut ottamaan suuhun koko lehmää, en tiedä mikä oli. Leikitin sit kuitenkin, oli vähän ponneton ja väsynyt (?).

Iltaruoka metsäjäljen päästä. Aika lyhyt, suora, nousevassa maastossa. Nyt se AJOI. Nätisti, kuono koko ajan maassa, vauhdilla. Alitti yhden puunrungon, jonka mä olin siis ylittänyt. Meidän takapelto on nyt poissa pelistä, joten eiköhän siirrytä metsään vaan, ja tehdään peltoa aina kun on mahis.

Näyttelyssä

Rytmi esiintyi hienosti.
























Rytmi kävi tänään Someron ryhmänäyttelyssä. JUN H. Katsu esitti, ja Rytmi esiintyi aivan sairaan hienosti, olin tosi ylpeä!

Tuomari Paula Heikkinen-Lehkonen: Vielä kovin pentumainen. Hyvät mittasuhteet, mutta runko kaipaa lisää syvyyttä ja tilavuutta ja selän tulee kiinteytyä. Pitkä, suoralinjainen pää. Tummat silmät. Hieman kevyet korvat. Pitkä kaula. Häntä voisi olla korkeammalle kiinnittynyt, mutta se on kuitenkin melkein suora. Raajojen kulmaukset voisivat olla voimakkaammat. Karkea, tiivis karva on vasta tulossa. Reipas ja iloinen käytös.

(Karvakommentti on ihan huttua...) Muuta viikon varrelta: Eilen Kusti sai lenkillä ilmeisesti jostain oksasta reiän niskaansa, sitä käytiin päivystyksessä paikkaamassa. Rytmi pääsi leikkimään hiekkakuopille Maisa-siskon ja Sintti-riisenin kanssa. Ei uinut, vaikka Sintti hyvää esimerkkiä näytti. Vesi kyllä kiinnosti. Käytiin myös lenkki naapurin collikoiden kanssa, Rytmi <3 Wilson!

Jälkeä ja karvoja

Reilu 40 askeleen aamujälki metsässä Mäntsälässä. Rytmi lähti etenemään tosi tarkasti ja rauhallisesti, mutta keskivaiheilla tapahtui jotain. Säpsyi, pyöri ja kadotti, annoin hyöriä vähän aikaa, mutta otin sitten takaisin ja näytin käskyllä "jälki". Eteni nätisti loppuun ja sai aamuruoan mun taskusta. Päätin, että pidän pienen tauon jäljestä,vaikka pari viikkoa. Se on mun tulkinnan mukaan nyt niin kuutamolla tosta hommasta, että katsotaan uusiksi vähän ajan päästä.

Katsu kävi viimeistelemässä Rytmin trimmin. Nyt korvatkin pysyivät nätimmin. Inkerillä ja Minjalla oli hauskaa keskenään.

Ps. Katsu opetti mulle, miten Rytmiä voi näyttelyssä esittää. Pitää uskaltautua kehäänkin sen kanssa, kivaa!

Jännää jäljellä

Tein aamulla metsään valmiiksi katsomaani hyvään kohtaan lyhyen makkarajäljen (30 askelta ja rapiat, tasainen maa, ihan matalaa kasvillisuutta, viskoin isoimmat risut pois matkalta). Jännitti hakea Rytkönen kotoa. Se oli ihan innoissaan menossa hommiin, ehti mm. tsekata matkalla kohdan, jossa poikkesin polulta, kun meinasin tehdä siihen.

Sitten. Se jäljesti tarkasti ja nopeasti. Sehän oli hetkessä ohi. Ei siis motivaatio-ongelmaa. Mutta: se ei syönyt ainoatakaan makkaraa maasta. Lopussa annoin taskusta NEU-rasian ja pistin herkun maahan, sen kyllä söi hyvällä ruokahalulla.

Kotimatkalla mietin, että Rytmi ei ole niin ahne koira, että noilla makupaloilla jäljellä tuntuisi olevan suurta merkitystä. En näe järkeä siinä, että vaatisin sitä syömään kaikki. Pitäisiköhän unohtaa pilkuntarkka peltojälki ja siirtyä suosiolla metsään, jossa meidän tavoitteet kuitenkin on? Mitä mä niitä nameja kylvän kantaan ja kärkeen, jos siitä ei ole mitään hyötyä? Vai onko? Pitää pohtia.

Eilen TKK:n tottikset. Alku oli taasen yhtä huutoa ja hulinaa, mutta kun pahimmasta hötkyilystä päästiin, se keskittyi tosi hienosti hommiin. Pujottelu sujui paremmin kuin ikinä tähän asti. Teki myös luoksetuloa, yhden haparoivan eteenmenon ja harjoitteli maassa pysymistä, kun muut tekivät luoksetuloa. Se meni upeasti. Vähän hätkähti, mutta vilkaisi heti mua ja pysyi :)

Viereisellä sakemannien kentällä ammuskeltiin suojelutreeneissä. Rytmi ei reagoinut mitenkään.