Tauon jälkeen todennäköisesti vuoden viimeiset jäljet ajettiin eilen, kun Jutta tuli treeniseuraksi. Rytmillä heilui häntä iloisesti läpi treenien, ei ihme. Ja mä tajusin vasta metsässä, miten paljon olen ikävöinyt treenejä.
Molemmat kävivät kapeassa ja syvässä ruudussa hakemassa pehmolelun takalinjalta. Kusti oli hieman kahvilla, jouduin menemään lopulta sen mukana esineelle eikä se meinannut hoksata sitä vaikka juoksenteli sen päältä. Matka olikin Kustilta liikaa vaadittu vaikkei olisi ollut edes taukoa alla. Se kuitenkin kuljetti esineen hyvin etulinjalle.
Rytmi haki hyvin, lähetyksen jälkeen ampaisi tosin tsekkaamaan tielle kohdan, jossa oli mun treenikassi jäljen ruokapalkkoineen. Ei tarvinnut uusintalähetyksiä, vaikka kävi kesken etsimisen tarpeillaankin. Mun moka...
Olin tallonut Kustille laatikon mallisen jäljen. Selvitti kulmat pienellä pyörimisellä hyvin. Poukkoili aika paljon satunnaisesti siroteltujen juustonpalojen kanssa.
Ennen Rytmin jälkeä alkoi hirvittää, teinkö sille liian vaativan harjoituksen tauon päälle. Kuusi keppiä ja kiemuraa, pituus kai parisataa metriä. Janalta lähti heti oikeaan suuntaan, palasi tarkastamaan takajäljen, sitten korjasi ja ilmaisi ekan kepin, joka oli heti siinä janan lähellä. Janalta meni myös polku jäljen vierestä, mutta ei hämääntynyt siitä. Rytmi ilmaisi kaikki kepit sairaan hienosti ja ajoi upealla intensiteetillä koko matkan. Tämä oli ehdottomast yksi Rytmin parhaista jäljistä. Siihen on hyvä lopettaa.
Viitaten edellisen viestin kommentteihin, päätin sittenkin aloittaa Lauran ehdottamat nivelvalmisteet Jutan kanssa juteltuani. Tajusin myös, että Rytmillä on valeraskaus: siksi se on hyysännyt yhtä kumikanaa ja ärhennellyt Kustille. Nyt lelut on kerätty pois - ja Rytmi vinkui eilen vauvan pinnasängyn vieressä, olisi ilmeisesti halunnut sieltä yhden pehmolelun paijattavaksi. Eilen illalla huomattiin, että Rytmi ontuu vähän, taisi treenit tulla liian pian. Eli lepoa ja remmiulkoilua ensi viikko.
Päivityksiä kaivattiin. Treenit ovat olleet sivussa. Rytmi kävi ontumisen takia ortopedillä ja se kuvattiin läpi. Kuvat lähtivät myös Kennelliittoon, lonkat A/A ja kyynärät 1/1. Etupäästä löytyi nivelrikkoa hyvin vähän, mutta löytyi kuitenkin. Kennelliiton näkemystä odotellaan.
Ontumisen aiheuttajaa ei luustosta löytynyt, joten koira pidetään pari viikkoa levossa ja kipulääkkeillä. Se käy "aika" villinä... Lunta jo satoi kerran, olis tavoite päästä jäljelle ennen talvitaukoa. Viikonloppuna jos onnistuis.
Henkka suostui tekemään koirille jäljet aika lyhyellä suostuttelulla - viimeksi kun ehdotin, niin ei onnistunut. Kiitos siis. Molemmille olisi saanut olla pituutta enemmän. Painuivat pari tuntia.
Kusti jäljesti poukkoillen eli palaili nameille. Tosi hyvä draivi päällä. Rytmiltä hyvä jana ja jäljen bongaus. Takajälkeä ei ole ottanut vähään aikaan, kuten ei nytkään. Alussa pari polun ylitystä. Jäljellä oli kaksi keppiä. Ilmaisi tosi hienosti, sen viimeisenkin, sitten kun se osui nokan kohdalle, heitti vähän kiekkaa nimittäin siinä lopussa, mutta jäin oottelemaan.
Inkeri on hauskuuttanut meitä kouluttamalla koiria. Toistelee mm. raukealla äänellä niille "va-baa-aa".
Ja arvatkaa mitä! Yksi projekti on loppusilausta vaille valmis! Kyllä tää uusi on kätevämpi kuin vanha! Iso kiitos iskälle, Hessulle ja Tatelle!
Poljin Jäkärlään pidemmän jäljen, jossa muutama suora kulma, polkujen ylityksiä ja kaksi keppiä: keskivaiheilla ja lopussa. Vanheni 1,5 h. Lähetin Rytmin pari metriä ennen jälkeä: eteni hyvin ja otti jäljen varmasti. Kuten viimeksi, tänäänkin oli mukava tahti. Polut ylitti varmasti ja kulmat meni tarkasti ja hienosti nokka maassa! Molemmilla kepeillä täsmälliset, varmat ja innokkaat ilmaisut. Olipas mukava ajaa! En tajua, mikseivät ne kepit taannoin nousseet??
Rauhallisuuteen saattoi vaikuttaa, että jäljen vanhetessa Rytmi pääsi riehumaan terrieriseurassa: nähtiin pitkästä aikaa Maisa-sisko. Mukana olivat myös Jesse-airis ja Eppu-vehnä. Hiukan mua jännitti tyttöjen keskinäinen pärräys, mutta ei se yltynyt sanomista pahemmaksi. Olisi hieno juttu, jos tulisivat toimeen myös näin aikuisina naisina. Sitä paitsi mukana olevat pojat sekoittavat tietysti myös pakkaa. Onneksi molemmille oli omat urokset, heh!
Oon viettänyt luksuspäivää keskenäni koirien kanssa. Käsittämättömän hieno sää! Pakko oli siis hinautua metsään. Henkkahan on jo jokusen viikon hoitanut lenkittämiset, kun remmilenkkeily tuntui tuskaiselta. Onneksi juoksusta ja selkävaivoista on selviydytty ja koirat saavat taas painella irti.
Siis esineruutua. Koska yritän ajaa Rytmille läpi ideaa useammasta esineestä, talloin leveämmän (40 m) ruudun ja pistin esineet takakulmiin. Toinen oli ihan takalinjalla, toinen hiukan lähempänä. Herättelin vakiokengällä kuten aina ennen ruutuun lähetystä. Sitten haki ensiksi oikeasta takanurkasta supervauhdilla tohvelin - kymppisuoritus. Lähetys vasempaan takakulmaan näytti aluksi sujuvalta, mutta palasi pyörimään oikeaan etunurkkaan. Otin hiljaa pari askelta ruutuun päin, jolloin lähti etenemään. Paineli esineelle, nosti sen, lähti sivuun ja katosi näkyvistä??? Ihmettelin, ettei kai se taas meinaa siirtää sitä, mutta olikin lösähtänyt pureskelemaan ja nautiskelemaan löydöstään! Kutsusta toi sitten tämän uuden aarteen - kovan, nahkaisen silmälasikotelon.
Kusti-poika haki oikeasta takanurkasta tohvelin upeasti. Se on kehittynyt ruudussa valtavasti, oli nimittäin aika, jolloin se ei kyennyt yksin etenemään kymmentä metriä kauemmas.
Päälle vielä hikilenkki. Pakko myöntää, että rantapallosta olisi jo kiva päästä eroon, sen verran työläältä ruutuilukin tuntui. Mutta koirilla oli niin hauskaa, että se on hyvä palkka ponnistelusta.
Pakkasin Rytkösen neuvolareissulle autoon mukaan ja kävin menomatkalla polkaisemassa uuteen paikkaan jäljen. Lyhyehkö, viisi keppiä ja kaksi kulmaa. Tosi kiva maasto, seuraavan kerran kun saa treeniseuraa, mennään sitten uuteen paikkaan, vinkkivinkki!
Jälki ehti vanhentua tunnin. Eteni nätisti lähetyksestä suoraan ja lähti ajamaan oikeaan suuntaan. Nyt ei ollut onneksi niin kauhea tahti ku viimeksi! Tosin eka keppi tuli pian vastaan, oisko sekin jarruttanut. Hieno ilmaisu eli otti kepin suuhun ja kiepsahti lennosta maahan. Tokan kepin otti myös suuhun, mutta meinasi jatkaakin matkaa, ja pääsin vaatimaan. Ekalla kulmalla heitti pienen ympyrän. Tokalla kulmalla vähän suuremman, päästin liinasta irti ja koira kävi vähän kauempana ja palasi sitten, meni ihan nokka maassa, olisiko voinut olla joku harhajälki siinä? Näin nimittäin jäljen teon jälkeen jonkun naisen samalla suunnalla.
Tänään kepit nousi hyvin, vaikka osalla ajoi vähän sivusta. Heti bongattuaan kepin hajun alkoi etsiä hajun lähdettä. Oikein hyvä! Huomenna toivon ehtiväni ruututreeniin, jos sais Henkan avuksi.
