Ihan vaan lyhyt hehkutus, kun olen niin tyytyväinen noutokapulan pitoon. Ai että mä oon! Mahtavalta tuntuu, kun joku homma yht'äkkiä vaan loksahtaakin kohdalleen. Samalla tuo edessäistuminenkin on tiivistynyt. Oon nyt lisännyt häiriötä heiluttamalla käsiä, koskettamalla kapulaa kevyesti päistä, koskettamalla hieman Rytmiläisen kuonoa. Ja siinä se vaan pysyy. Aah.
Pienestä se onnistumisen tunne syntyy.
