tiistai 23. maaliskuuta 2010

Läpimurto

Eilen se tapahtui, siis VIHDOIN! Iso edistysaskel noutokapulan pidossa. Ei mälvää, ei pudota, ei mitään, vaan pitää sitä USEITA sekunteja rauhassa suussaan istuen vieläpä tiiviisti mun edessä. Tämä saattoi olla palkitsevin hetki mun koiraharrastusuralla. Huom, se tapahtui aamulla JA illalla eli en siis kuvitellut koko hommaa...

3 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Jeeeeeee!! :)))

Minna kirjoitti...

Hyvä TE!!! :) Meillä tuo samainen urakka vielä edessäpäin. Kapula on ollut "pyhä", mitä "vältelty". Mutta kauhunsekaisin tuntein suhtaudun jo koko asiaan eli kerrohan jossain kohtaa, mite tuohon hienoon lopputulemaan päädyitte...

Anonyymi kirjoitti...

Aivan, hyvä te!
T Aarne