tiistai 6. huhtikuuta 2010

Kevättä ilmassa

Nyt onnistuu kapulan kanssa jo liikkuminen, kun itse peruutan. Hyvä juttu! Hinkataan tätä varmaksi muutamia päiviä. Pihalla päästiin kans viskelemään kapulaa, ja Rytmillä on kyllä kiva vauhti sännätä sen perään ja palauttaa se. Lisäksi seuraamista ja liikkeestä istumista lelulla, se oli paljon hitaampi kuin namilla!

Loppuaika on nypitty turkkia, on se kyllä ihme hommaa. Aina mä ihmettelen, että miksi vaivaudun, ja sitten kuitenkin nautin kauniista tuloksesta ihan älyttömästi.

Oon myös kerännyt ämpäreittäin koiran shittiä, aidatun tontin ja vauvavuoden varjopuolia... Olen samalla yrittänyt olla laskematta, kuinka monta (sataa) pökälettä meidän talon ympärillä lojuu. Yök.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Pääsiäistreenit

Kentällä kahdestaan Heidin kanssa - mihin lie treenikamut kadonneet? Pääsiäisen viettoon kai. Kentällä tulvi, ja aprikoin vähän, uskaltaako edes ajaa parkkikselle lammikon läpi. Ajoin sitten, kun Heidikin oli ajanut.

Rytmille ekaksi 2 x eteenmeno ruoan kanssa, oli oikein reipas. Siitä sitten seuruuta ja käännöksiä. Heidin mukaan käytti hyvin takapäätään etenkin vasemmalle käännöksessä. Tein myös temponvaihdoksia. Rytmi seuraa just oikeassa paikassa, mutta silti toivoisin enemmän tulta ja tappuraa siihen. Kotona kun treenataan ruokakupilla, se nousee ihan eri tavalla. Ehkä se ruokakuppi pitää ottaa kentälle?

Tokassa setissä tuomarin tervehdys sekä luoksepäästävyys, mlemmat eka namin avulla ja sitten ilman. Ihan hyvä. Tein molempia jääviä ekaa kertaa samalla treenillä, meni oikein hyvin. Olen tyytyväinen näiden nopeuteen. Vielä luoksetulon loppuasentoa, oli hieno parin vinon jälkeen.

Jesse harjoitteli paikallamakuuta tokan settimme ajan. Rytmi teki kaksi pyrähdystä kohti, mutta pysähtyi ja palasi käskyllä välittömästi. Hyvä hyvä. Lopuksi lyhyt juoksentelu Heidin poikien kanssa pellolla. Kiitos Heidille seurasta :)

Tein tavoitteisiin pienen reality checkin.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Esineitä, pitkästä aikaa

Rytmi sai hakea metsätiellä vauvan lapasta, ja intoa oli kuin pienessä kylässä. Kotipihalla aamuruoka irtosi kahden kepin ilmaisuilla. Oli kovasti täpinöissään. Huomenna airisten tottikset.

Kevään kunniaksi uusi pohja - aika hieno!

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Hajurako

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Tänään tottiksissa

Paikalla kolme airista, walesi ja vehnä. Rytmi seurasi henkilöryhmän läpi ja teki liikkeestä istumista. Karsittiin pois sen pomppaamista, kun kuulee "seuraa"-käskyn perusasennosta. Heti meni jakeluun, mutta miksei menisi, kun se on niiiiin fiksu.

Piti myös kapulaa, ja se ei ollutkaan kentällä niin helppoa kuin kotona, mutta mallikasta kuitenkin. Sain Lauralta hyvät vinkit, miten kapulan kanssa jatketaan: alan itse pikku hiljaa peruuttaa, sitten saa nostaa sen jo maasta ja tulla luovutusasentoon jne.

Lopussa tuomarin tervehdys, luoksepäästävyys, paikallaoloa ryhmässä. Pari oivallusta: paikallamakuun otan nyt kokonaan alusta ja eri käskyllä, koska se on siinä jännittynyt ja meinais nousta koko ajan. Eli haetaan tähän nyt ihan eri mielentila.

Toinen juttu koskee treenin lopetusta, joka on ollut eteenmeno tai luoksetulo. Kumpikin on olleet vähän vaisuja, ja tajusin viimein, miksi: se inhoaa autoon menoa (pentuna oli paha matkapahoinvointi ja yhäkään sillä ei ole autossa hyvä olla) ja on yhdistänyt nämä liikkeet siihen, että kohta pitää mennä autoon, yäk. Jatkossa otan nämä liikkeet vaikka alussa, mutten enää ikinä viimeisenä.

Kotona treenattiin lisää kapulaa, ja R kesti hyvin, kun painoin kapulaa päistä. Pitää olla tarkkana, ettei itse vapauta suullisesti sitä liian varhain, jolloin luonnollisesti se tiputtaa sen. Yhä vaan olen etenemisestä fiiliksissä, kun vielä viikko sitten se sylki välittömästi kapulan pois suuhun saatuaan.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Hyvältä tuntuu




















Ihan vaan lyhyt hehkutus, kun olen niin tyytyväinen noutokapulan pitoon. Ai että mä oon! Mahtavalta tuntuu, kun joku homma yht'äkkiä vaan loksahtaakin kohdalleen. Samalla tuo edessäistuminenkin on tiivistynyt. Oon nyt lisännyt häiriötä heiluttamalla käsiä, koskettamalla kapulaa kevyesti päistä, koskettamalla hieman Rytmiläisen kuonoa. Ja siinä se vaan pysyy. Aah.

Pienestä se onnistumisen tunne syntyy.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Hanki kantaa: nyt saa juosta!

Pulkkaa vedetään meillä nyt joka päivä. Tänään päästiin ekaa kertaa pellolle. Kuvat puhukoot puolestaan!