tiistai 23. maaliskuuta 2010
Läpimurto
Eilen se tapahtui, siis VIHDOIN! Iso edistysaskel noutokapulan pidossa. Ei mälvää, ei pudota, ei mitään, vaan pitää sitä USEITA sekunteja rauhassa suussaan istuen vieläpä tiiviisti mun edessä. Tämä saattoi olla palkitsevin hetki mun koiraharrastusuralla. Huom, se tapahtui aamulla JA illalla eli en siis kuvitellut koko hommaa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Jeeeeeee!! :)))
Hyvä TE!!! :) Meillä tuo samainen urakka vielä edessäpäin. Kapula on ollut "pyhä", mitä "vältelty". Mutta kauhunsekaisin tuntein suhtaudun jo koko asiaan eli kerrohan jossain kohtaa, mite tuohon hienoon lopputulemaan päädyitte...
Aivan, hyvä te!
T Aarne
Lähetä kommentti