perjantai 3. syyskuuta 2010

Airis vei naista peltojäljellä

Talloin taas suoran pellolla, makkaraa joka askeleella. Hohhoijaa, ei ole kyllä meidän laji tuo. Lähtö oli rauhallinen, ja Rytmi eteni kauniissa tahdissa, mutta monta monta monta askelta jäi nuuskaisematta enkä osaa näköjään vaatia. Onneksi tavoitteemme ovat muualla, kyllä tulis muuten itku. Kuitenkin se työskentelee hyvin, nokka tuhisi ja oli hyvässä vireessä kaikin puolin. Homma on siis minusta kiinni... Ilmaisi päässä olleen namirasian nopeasti JA suoraan! Jotain mukavaakin siis. Pitää päästä äkkiä metsään pyyhkimään tämä orastava masennus pois. Ei tää muille niin vaikeaa ole. No, ruohopohja oli aika korkea, se varmaan vaikeutti, koska lyhyemmässä kohdassa työskentely oli tarkkaa. Seli seli.

Kustin kainalosta löytyi eilen iso punkki, yäk! Uusin punkkikarkotteet illalla molemmille.

2 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Heh, hauska otsikko. Jostain syystä tulee mielleyhtymä, miten iltapäivälehdet kirkuvat tuota otsikkoa lööpeissään. ;D

Katja kirjoitti...

Valitettavasti tuo mun otsikko ei ole uutinen... ;)