Tyttöjen päiväunien aikaan tein janatreenin Rytköselle tuohon meidän tontin edustan metsäkaistaleelle. Kolme jälkeä, kolme lähetystä, päässä aina keppi. Rytmillä oli mieletön motivaatio päällä. Ekalla lähetyksellä sanoin erehdyksessä "jälki", kun yleensä sanon "eteen, jälki". Rytmin takapuoli hievahti, sitten katsoi minuun kummissaan, että mitäs nyt meinaat. Ihana koira! Vähän tarkkuutta nyt emäntä!
Eteni joka janalla vauhdikkaasti ja suoraan. Ekalla jäljellä tarkasti takajälkeä muutaman metrin, kunnes kääntyi itsenäisesti. Vikalla janalla oli jonkun elukan jäljellä, ylitti jäljen ja vonkui metsään. Pikkuisella avustuksella nosti kuitenkin myös jäljen ja viimeisenkin kepin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti