Oon trimmannut Rytmiä aika paljon ja se näyttää niin hienolta. Turkkikin tuntuu käteen hyvän karkealta. Lupaan itselleni n:nnen kerran pitää nyt tämän linjan. Koirat nukkuvat iltaisin meidän sängyssä selät vastakkain, kun nukutan tyttöjä. Elämä on aika ihanaa tän pesueen kanssa.
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Esineruutua
Tein aamulenkillä taas uuteen paikkaan ruutua, jossa oli kaksi esinettä, edessä ja takana. Lähetin ensin etuesineelle, joka nousi heti hyvällä palautuksella. En antanut tässä välissä ruokaa, vaan lähetin suoraan toiselle. Rytmi ei taaskaan irronnut heti ihan taakse, vaan palasi mun luo pyörähdykselle. Keskellä ruutua tosin kulki leveä polku. Käytyään mun luona juoksi takalinjalle, jossa pyöri jonkun aikaa, mutta palasi tyhjällä suulla. Mentiin sitten yhdessä hajulle, minkä jälkeen uusi lähetys ja onnistunut pisto, luonnollisesti. Ei oo aikoihin tarvinnut helpottaa Rytmille treeniä näin paljon, mutta näitä tulee varmaan aina välillä.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Sähläystä treeneissä
Äskeisistä tottiksista jäi suuhun vähän sähläävä maku, mutta hauskaa oli. Jäävät oli jees. Koitin iskunoutoa, mutta en saanut sitä pelittämään, koska Rytmi ei irrota kapulasta. Seuraavaksi tehtiin vauhtinoutoa, minkä tajusin hoitavan myös iskunodon meidän osalta: Rytmi ei ehtinyt miettiä kapulan kanssa härväämistä tässä. Jee. Tätä pian lisää, jos vaan mun nivuset kestää. Tiedänpähän juosseeni. Tähän tein päälle kapulan pitoa, oli hyvä.
Tokassa setissä otin esteet. Hyvä että oli appareita, koska ei meinannut Rytmi hypätä vaan kiertää. Käskyn sisäistäminen taitaa olla vaiheessa, koska korkeus ei ole ongelma. Parin onnistuneen toiston jälkeen lopetin. Pitää muistaa käyttää johdonmukaisesti sanaa "hyppy".
Sitten se A-este. Heidi roikkui namipurkin kanssa toisella puolella, mutta Rytmi ei vaan lähtenyt kiipeämään. Tätähän ei ole tehty juuri mitään, ja viime kerrasta on ziljoona vuotta. Lopuksi päädyin tuuppaamaan ladya takapuolesta, niin pääsi ylös. Näin mentiin kerta edestakaisin.
Lopuksi vielä eteenmeno niin, että vein Rytmin kanssa kipon, ja pistin koiran autoon hetkeksi. Sen jälkeen lähetys. Hyvä oli.
Punajuuripastaa varten piti ostaa iso säkki punajuuria, joten tänään syötiin niitä lisää. Sovellettu ohje Aura Liimataisesta.
Punajuurikeitto
4-5 punajuurta
2 isoa perunaa
1 sipuli
pala selleriä
kasvisliemikuutio
8 dl vettä
pannullinen suppilovahveroita
50 g koskenlaskijaa
100 g aurajuustoa
0,5 tl suolaa
0,5 tl sitruunapippuria
0,5 tl timjamia
0,5 tl basilikaa
Kuori ja pilko punajuuret ja pistä kasvisliemeen kiehumaan. Kuori ja pilko loput vihannekset ja lisää sekaan vähän myöhemmin. Keitä pannulla sienistä neste ja lisää kattilaan. Kun kasvikset ovat pehmenneet, soseuta seos tehosekoittimella. Lisää sekaan juustonokareet (vaihtele määrää maun mukaan) ja mausteet. Kun juusto on sulanut, kiehauta keitto ja tarjoa. Meillä oli lisukkeena vuohenjuustopatonkia.
Nyt vetäydyn loppuillaksi liikkumattomaksi sohvalle ja toivon, että kävelen huomenna.
perjantai 14. lokakuuta 2011
Ruutua ja ruokaa
Tein koirille uuteen paikkaan esineruutua aamulenkillä, tällä kertaa loivasti nouseva maasto. Kapea ja syvä jälleen ja solmittu vauvansukka takana. Rytmi lähti hirmu ryminällä, löysi heti ja palautti hyvin, jee jee.
Eilen tuli sata kiloa lisää Neuta pakkaseen. Ostin tällä kertaa heviä eli rasvaisempaa, koska olen muutenkin vähän kasvattanut Rytmin ruoka-annosta. Se painaa 22 kiloa ja on aika hoikkeliini, ja aattelin, että kun energiankulutus on nyt aika suurta, niin jospa se tartteis sapuskaakin enemmän.
Katjan keittiössä syötiin tänään porokeittoa, joka on alunperin Anna-Leena Härkösen jostain ruokakirjasta ja muokkautunut meillä tällaiseksi:
Porokeitto
poroa
perunaa
porkkanaa
sipulia
suppilovahveroita
1/2 pkt viherpippuri-koskenlaskijaa
parmesaania
leipäjuustoa
suolaa
Kuori ja pilko vihannekset. Pistä kattilaan ja peitä vedellä. Keitä. Paista sienistä nesteet pois ja ruskista voissa. Lisää kattilaan. Kypsennä poro pannulla ja lisää kasvisten joukkoon. Mausta suolalla ja lisää pilkottu koskenlaskija ja raastettu parmesan. Lisää joukkoon leipäjuustokuutiot juuri ennen tarjoamista. Nauti ruisleivän kanssa.
torstai 13. lokakuuta 2011
Jotain uutta ja paljon vanhaa
Oon lueskellut Suskin ja Juhan kirjaa saadakseni inspistä tottisjatkoon. Eilen tehtiin maahanmenoja koira kytkettynä tolppaan (eteenmenoa ajatellen), hienosti meni. Jatkossa pidennän etäisyyttä. Jäävät sujuivat eilen hyvin, kaikki. Istuminen oli nopea ja kiinnitin huomiota omaan eleettömyyteen. Seisominen on mennyt hyvin eteenpäin. Rytmi oli supervireessä tuolla yhden koulun kentällä.
Ruokakupilla ollaan jatkettu kapulan pitoa. Pitää hyvin tiukan otteen, kun heiluttelen ja vedän kapulaa. Kentällä pitää alkaa tehdä iskuja ja vauhtinoutoa.
Tänään lounaslistalla on hatusta vedetty mutta kestosuosikiksi noussut
Kesäkurpitsapasta
1 kesäkurpitsa
1 pkt pekonia
1 sipuli
suolaa ja mustapippuria
1-2 kynttä valkosipulia
2 dl kermaa
parmesan
pennepastaa
Pilko pekoni ja kypsennä pannulla. Pilko kesäkurpitsa ja sipulit. Lisää pannulle. Kesäkurpitsaa kannattaa kypsytellä jonkun aikaa (esim. pastan keittoaika), muttei mössöksi asti. Keitä pasta. Mausta kasvikset suolalla ja lisää reippaasti mustapippuria. Lisää kerma, parmesaania ja sekoita kypsän pastan kanssa.
maanantai 10. lokakuuta 2011
Lempipuuhassa
Rakas blogini, istun ääreesi kahvikupin ja suklaan kanssa. Inkeri lähti juuri pianomuskariinsa, Esteri nukkuu päiväunia ja mulla on tarkalleen 25 minuuttia aikaa, ellei sitten Esteri herää parahiksi.
4-5 keskikokoista punajuurta
muutama siivu pekonia
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
n. 2 dl kermaa
n. 100 g sinihomejuustoa
mustapippuria
rucolaa
pastaa (esim. fusilli tai penne)
Käväisin koirien kanssa metsässä äsken. Talloin tooosi syvän ja melko kapean ruudun, jossa esine vasemmassa takanurkassa & oikealla edessä. Kusti sai hakea ensin etuesineen. Lähetin myös Rytmin ensiksi etuesineelle: nappasi hajun ohi juostessaan, pysähtyi kuin seinään ja toi hanskan mulle. En palkannut kuin kehuilla ja lähetin toiselle. Jäi pyörimään vasempaan etunurkkaan, palasi tielle ja juoksi ohitseni taas ruutuun. Lähti etenemään sinne taakse ja tarkisti ensin oikean takanurkan, etsi hetken ja löysi pikkulenkkarin. Hyvä palautus. Joskin luovutuksia olisi syytä tehdä erikseen.
Rytmin 500-metrinen, neljän kepin jälki ehti painua melkein tunnin. Ajoimme sen sateessa. Lähetyksessä lähti ensin vasempaan, kutsuin heti takaisin ja uusi lähetys. Nyt lähti suoraan, eteni hyvin ja nappasi jäljen. Tänään vauhtia piisasi, ja liina oli välillä melko kireänä. Himmee jano oli koiralla ajaa. Kolme ekaa keppiä ilmaisi hyvin. Muutenkin ajoi koko ajan jäljen päällä ja kulmat tikitti mun askelien mukaan. Lopussa oli tien ylitys, jonka suoritti varmasti. Sen päälle syvän ojan ylitys ja viimeinen keppi, josta olisi mennyt ohi ja menikin, mutta kutsuin takaisin, jolloin ilmaisi. Olipa taas hieno!
**************************************************************
Ajattelin kirjata tänne kokeilemiani reseptejä, että ne olisivat jossain ylhäällä. Tykkään laittaa ruokaa, ja olemme Henkan kanssa molemmat melkoisia kulinaristeja. Tänään meillä oli lounaaksi tutun blogista napattu
Punajuuripasta
4-5 keskikokoista punajuurta
muutama siivu pekonia
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
n. 2 dl kermaa
n. 100 g sinihomejuustoa
mustapippuria
rucolaa
pastaa (esim. fusilli tai penne)
Pese ja keitä punajuuret pehmeiksi. Kuori punajuuret ja suikaloi / paloittele ne sopiviksi suupaloiksi. Keitä pasta. Paista pekonit sopivan rapsakoiksi ja siirrä lautaselle talouspaperin päälle odottelemaan. Kuullota sipulisilppu pekoninrasvassa (tai öljyssä), lisää murskatut valkosipulit ja punajuurisuikaleet. Kuullota hetken aikaa ja lisää sitten kerma. Anna hautua hetki ja lisää homejuusto muruina joukkoon. Mausta mustapippurilla. Sekoita pasta ja kastike keskenään. Lisää pekonisilppu ja rucola annoksen päälle lautasella ja halutessasi vielä hieman homejuustoa.
Nonni, tyttö heräsi ja lähdemme hakemaan toistakin kotiin Turusta. Toivottavasti resepteistä olisi iloa muillekin!
lauantai 8. lokakuuta 2011
Tästä eteenpäin luotan koiraani - BH Rytmi
Yksi etappi on suoritettu: Rytmi on nyt BH Energetics Crossfire! Koe meni hyväksytysti läpi parin liki unettoman yön päälle. Saatiin olla toisena parina ja tehdä liikkeet ensiksi eli juuri kuten toivoinkin. Parina oli säpäkkä saksanpaimenkoiranarttu (?).
Tuomarille ilmoittautumisessa ei pomppinut. Seurasi kivasti häntä heiluen. Henkilöryhmässä pientä härväystä. Pariin otteeseen olisi mielinyt auton luona odottavalle namipurkille. Jäävissä ei istunut, vaikka ohjaaja antoi vahingossa kaikki maailman avut! Liikkeestä maahan ja luoksetulo tosi hyvät. Sivulle siirtymisessä pompsahti. Jäi kauniisti maahan paikallaolossa. Aika tuntui hirvittävän pitkältä - onneksi meillä oli toimiva pari! Kun sain tuomarilta luvan palata koiran luo ja käännyin nähdäkseni Rytmi makaavan kauniisti paikallaan, aloin itkeä, heh. Ihana koira.
Teknistä viilausta toki pitää jatkaa, mutta olen älyttömän tyytyväinen, että Rytmin iloinen tekemisen meininki kesti loppuun asti! Arvosanoista p.o oli erinomainen, kytkettynä seuraaminen sekä liikkeestä maahan ja luoksetulo olivat hyvä ja muut huonompia.
Kaupunkiosuudella mieliskeli hyppiä yhtä tiellä ajavaa autoa päin, ei muuta huomautettavaa. Tarjosi itse seuraamista toisen koiran ohituksessa. Yksin kytkettynä vinkui mun perään.
Se oli sitten siinä! Ihanaa voida alkaa suunnitella kokeeseen osallistumista! Nyt voisin alkaa pikkuhiljaa luottaa koiraani enkä aina pelätä pahinta. Rytmi on super!
torstai 6. lokakuuta 2011
Taivas varjele mitä tästä tulee
Se on siis ylihuomenna. Tartteis varmaan kerrata ne askelkuviot päässä, mutta olen mieluiten ollut ajattelematta koko asiaa. Rytmillä oli yrjötauti, joka oli Kustilla vähän aikaisemmin. Harmi vaan, että se on jo toipunut, niin ei pääse perumaan osallistumista. Muhun iski flunssa, mutta mäkään en ole vuodepotilaskunnossa. Pahasti näyttää siltä, että pakko on mennä.
Ja tiedänhän mä, että nyt pitäisi kylpeä positiivisissa mielikuvissa. Mutta... Rytmin seuraamisen kontakti on hävinnyt treeni treeniltä johonkin. Mua pelottaa siis se tautisen pitkä perkeleen kaavio, joka pitää tehdä vielä kahdesti. Voi luoja. Ja tietenkin paikallaolo. Ja kaupunkiosuudessa koiran ohitus, mikäli siihen asti ikinä päästään. Eniten siis pelottaa, että koira on aivan puutunut ja laahustaa jossain kaukana mun perässä. Painajainen. Viime su-treeni meni ihan ok, mitä nyt se kontakti on vain kaunis muisto. Ahdistaa. Ei me olla vieläkään tuonne valmiita, vaikka tätä varten on treenattu kolme vuotta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)